Kuka on pedofiili?

Kaikki pedofiilit eivät syyllisty koskaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Osa lasten hyväksikäyttäjistä on perheellisiä aikuisia. Osa taas nuoria. Pedofiilien joukossa on myös naisia.

tiede
sormi näppäimistöllä
Yle Uutisgrafiikka

Åbo Akademin tuoreen tutkimuksen mukaan lapsia ja nuoria seksiehdotuksin nettikeskusteluissa lähestyvistä puolet elää normaalissa parisuhteessa aikuisen kanssa. Vain puolet seksikontaktia netissä lasten kanssa haluavista on varsinaisesti pedofiilejä.

Aiempien tutkimusten mukaan lapsiin kohdistuneista hyväksikäyttötapauksista noin 40 prosenttia on pedofiilien tekemiä. Keitä sitten ovat jäljelle jäävä 60 prosenttia?

– Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Kansainvälisen DSM-tautiluokituksen mukaan lapseen kohdistuvan seksuaalisen kiinnostuksen pitää kestää yli kuusi kuukautta, henkilön pitää itse kärsiä tunteesta tai olla syyllistynyt rikokseen ja lisäksi pitää olla yli 16-vuotias ja vähintään 5 vuotta lasta vanhempi, jotta voidaan puhua diagnoosista pedofilinen häiriö, kertoo pedofiliaa tutkinut psykologian tohtori Katarina Alanko.

Se, että 60 prosenttia seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista katsotaan muiden kuin pedofiilien tekemiksi, johtuu lähinnä siitä, että ollakseen pedofiili, tarvitsee diagnoosin sairaudesta. Alangon mukaan pedofiileja on karkeasti jaettuna kahdenlaisia: yhdet ovat kiinnostuneita ainoastaan lapsista ja toiset ovat kiinnostuneita lapsista, mutta kykenevät myös kiinnostumaan aikuisista.

– Suurin osa pedofiileistä pystyy aikuistenvälisiin suhteisiin. Pedofiili voi olla myös perheellinen aikuinen. Osa lapsia hyväksikäyttäneistä taas on itse niin nuoria, ettei voida puhua varsinaisesti pedofiliasta.

Aikuista, joka on seksuaalisesti kiinnostunut murrosikäisistä tai juuri murrosiän ohittaneista, kutsutaan efebofiiliksi tai hebefiiliksi. Efebofilialle ei ole tautiluokitusta.

– Osittain tämä johtuu siitä, että suuri osa miehistä reagoi jollain tavalla seksuaalisesti teini-ikäisiin tyttöihin. Kyse on siitä, halutaanko tämä määritellä sairaalloiseksi.

Pedofiliaa voi hillitä, muttei parantaa

Pedofilia ei kuitenkaan ole synonyymi lapsen seksuaaliselle hyväksikäytölle. Suomessa käytetyn ICD-10-tautiluokituksen mukaan pedofilialla viitataan siihen, että henkilön ensisijainen seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin. Tutkimusten mukaan pedofiliassa on kyse mielenterveysongelmasta tai neurologisesta häiriöstä, josta ei voi parantua.

Alangon mukaan pedofiilikin pystyy kuitenkin hillitsemään käyttäytymistään.

– Henkilö voi olla hyvinkin tuskainen siitä, että kokee seksuaalista kiinnostusta lapsiin. Seksuaalista kiinnostusta ei voi muuttaa, mutta voidaan vahvistaa esimerkiksi suuntautumista aikuisiin suhteisiin. Psykoterapiassa tunnistetaan riskit, ja jos vaikka ahdistuksen vuoksi on aiemmin katsonut lapsipornoa, suunnataan se tarve muualle.

Vuonna 2012 tehdyssä suomalaistutkimuksessa noin 3,3 prosenttia miehistä kertoi tunteneensa seksuaalista kiinnostusta alle 16-vuotiaisiin ja 0,2 prosenttia alle 12-vuotiaisiin. Alangon mukaan kyselyn perusteella ei kuitenkaan voida tietää kuinka moni vastaajista on mahdollinen pedofiili. Samaan dataan perustuva tutkimus pystyi näyttämään, että lapsiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus on pieneltä osalta perinnöllistä.

Aiemmissa tutkimuksissa on löydetty yhteyksiä omien lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön kokemusten ja aikuisiällä esiintyvän pedofiilisen kiinnostuksen välillä. Yhteydet eivät kuitenkaan ole suoria tai kiistattomia.

– On mahdoton täysin selittää, mistä pedofilia johtuu. Yksiselitteistä geneettistä yhteyttä tuskin kuitenkaan on. 90 prosenttia selittyy ympäristötekijöillä, Alanko toteaa.

Pedofiliasta pitää puhua

Katarina Alangon mukaan pedofiliasta pitäisi käydä nykyistä enemmän, avoimempaa ja asiallisempaa keskustelua. Hänen mukaansa pedofiliasta puhuminen ei tarkoita asian hyväksymistä.

– Joskus tulee esiin se, että asiasta puhuminen lisäisi pedofiliaa, mutta tieto on hyväksi. Pedofilia on yhdistetty myös masennukseen ja ahdistukseen. Stressi ja stigma voivat olla riskitekijöitä sille, että suojaavat tekijät pettävät. Tulee sellainen fiilis, että eihän sillä ole mitään väliä, mitä teen, koska kaikki vihaavat minua kuitenkin.

Siitäkin pitäisi puhua, että pedofiilien joukossa on myös naisia. Alangon mukaan naispedofiilit ovat edelleen suuri tabu ja pedofiiliset taipumukset yhdistetään lähes automaattisesti ainoastaan miehiin. Joidenkin tutkimusten mukaan kuitenkin jopa 10–20 prosenttia pedofiileistä voi olla naisia.

– Naisten kohdalla korostetaan usein romanttisuutta, kun puhutaan esimerkiksi oppilaan ja opettajan välisestä suhteesta, kun taas miesten kohdalla puhutaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Naisten pedofilia on tabu, mutta naisillakin voi olla tapumuksia, Alanko kertoo.