Chimamanda Ngozi Adichie: Eurooppa teeskentelee, että rodulla ei ole merkitystä

Puoliksi Yhdysvalloissa, puoliksi Nigeriassa asuvan kirjailijan suosikkikaupunki on Lagos. Kakkosena tulee Lontoo. Pohjoismailla on hänen sydämessään erityinen sija.

kulttuuri
Nigerialainen kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie
Chimamanda Adichien suosikkikaupunki on Nigerian talouspääkaupunki Lagos. Se on väkiluvultaan maailman viidenneksi suurin kaupunki.Timo Sipola
Chimamanda Ngozi Adichie
Chimamanda Ngozi Adichie kertoo ajatuksiaan Biafran sodasta, Nigerian huonosta brändistä, Nollywoodista, kielen merkityksestä, kirjoittamisen helppoudesta ja vaikeudesta sekä naisen asemasta

Kun Lagosissa kuvaajanani toimiva TVC Newsin tuottaja Nelson Ayaebene saa tietää, että seuraava haastateltava on Chimamanda Ngozi Adichie, mies on silmin nähden innoissaan. Idolin tapaaminen on hänellekin selvästi harras hetki. Suomen Nigerian suurlähettiläältä Pirjo Suomela-Chowdhuryltä saan edellisenä päivänä terveiset vietäväksi kirjailijalle. Hänkin on Adichien suuri ihailija.

Adichie on yksi Afrikan nykykirjallisuuden kuumimmista nimistä, nainen, joka puhuttelee erityisesti nuoria ja ajattelevia ihmisiä, ja jonka kirjojen oikeuksia on myyty yli 30 maahan. Suomessa kaikki hänen neljä kirjaansa ovat löytäneet lukijansa.

"Kirjoittamisen taito on lahja esi-isiltä"

Adichie on erinomainen kertoja. Hänen henkilökuvauksensa on johdonmukaista ja vakuuttavaa, teksti soljuvaa ja lause selkeä. Adichien mukaan kirjoittamisen taito on lahja esi-isiltä, mutta onnistuminen vaatii myös kovaa työtä.

– Teen, mitä minun on ollut määrä tehdä. Kirjoittamisella on minulle todella suuri merkitys ja uhraan sille paljon aikaa. Omistan sille koko elämäni. Kirjoittaminen on helppoa. Mutta uudelleen kirjoittaminen on vaikeaa.

Itse hän näkee itsensä ennen kaikkea feministisenä tarinankertojana. Adichie muotoilee olevansa iloinen feministi. Hänen uusin teoksensa on tänä vuonna ilmestynyt 52-sivuinen essee Why we should all be feminists. Se käsittelee nimensä mukaisesti naisten yhteiskunnallista asemaa. Teosta ei ole vielä suomennettu.

"Islamista on tullut rotu"

Edellisessä romaanissaan Kotiinpalaajat Adichie pohti paitsi sukupuolen, myös ihonvärin merkitystä Yhdysvalloissa. Hän oivalsi, että nigerialaiselle ihonväri muuttuu merkitykselliseksi asiaksi vasta Amerikassa. Rasismia hän näkee myös Euroopassa, vaikka meiltä puuttuu Yhdysvaltain tapainen orjuuden historia.

– Eurooppalaiset teeskentelevät, että rodulla ei merkitystä. Euroopassa rodussa ei ole kysymys vain ihonväristä, vaan myös uskonnosta. Monissa Euroopan maissa muslimina olemisesta on tullut rotu. Samalla tavalla kuin mustuudessa, siinä on kyse moninaisista kielteisistä asioista ja voimakkaista stereotypioista.

Nigerian surkea brändi hävettää

Nigeriaan liittyy suunnaton määrä kielteisiä mielikuvia sekä lännessä että naapurimaissa. Osaksi se on pitkän sotilasvallan peruja, osin korruptiosta, rikollisuudesta ja etnisistä konflikteista johtuvaa, osin kansallisiin erityispiirteisiin liittyvää. Nigerialla on naapurimaidensa silmissä henkisesti vähän samanlainen rooli Afrikassa, kuin Venäjällä Euroopassa. Adichie kertoo ajoittain häpeävänsä maansa huonoa mainetta. Mutta hänen mukaansa mielikuviin liittyy myös nigerialainen käyttäytymiskoodi, jota muualla Afrikassa paheksutaan.

– Nigerialaisilla on eräänlainen anteeksipyytämättömyyden ja semiaggressiivisen itseluottamuksen henki. Nigerialaisena minä rakastan sitä, mutta jos en olisi nigerialainen, en pitäisi siitä. Muut afrikkalaiset ihailevat meidän tiytynlaista osaamisen asennetta, vaikka he samaan aikaan ovat kauhuisssaan nigerialaisista.

Biafran sota on vieläkin vaikea asia Nigeriassa

Adichien läpimurtoteos Puolikas keltaista aurinkoa (2006) toi Biafran sodan (1967-1970) takaisin näyttämölle. Kipeä kansalaissota, jossa kuoli noin miljoona ihmistä, on Nigeriassa yhä vaikea asia.

Nigerian elokuvakomitea viivytti kirjan pohjalta tehdyn elokuvan levitykseen pääsyä yli puoli vuotta, koska sen pelättiin aiheuttavan etnisiä levottomuuksia. Lagosin ensi-ilta oli vasta tämän vuoden elokuussa, lähes vuosi sen jälkeen, kun elokuva oli saanut maailman ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla.

Teos tarkastelee Biafran sotaa biafralaisten, eli igbojen näkökulmasta. Elokuvan miespääosaa näyttelee Twelve Years a Slave -elokuvasta maailman tietoisuuteen noussut brittiläinen näyttelijä Chiwetel Ejiofor.

– Minusta Biafran sota on ollut Nigerian kansallisvaltion nykyhistorian merkittävin asia. Kun sellaista tapahtuu kansallisvaltiossa, ei ole tavatonta, että siitä tulee tabu.

Monet sodan keskeisistä hahmoista ovat edelleen hyvin paljon läsnä Nigerian politiikassa.

Nuorille naisille avioliitto on pakkomielle

Naisen asema on Nigeriassa parantunut Biafran sodan ajoista, mutta kaikki kehitys ei Adichieta miellytä. Vaikka maan valtiovarainministeri ja öljyministeri sekä monien yritysten johtajat ovat naisia, nigerialaiset naiset tuntuvat vierastavan feministisiä ajatuksia.

– Äitini aikana naisen oli tärkeää löytää työtä. Äiti halusi tehdä työtä, hankkia elantoa ja saada aviomiehen. Monet nuoret nigerialaiset naiset ovat hyvin koulutettuja, mutta suhtautuvat avioliittoon jotenkin pakkomielteenomaisesti, elämäntäyttymykseen liittyvänä asiana.

Adichie haastaa ajatuksen tasa-arvon jatkuvasta marssista kohti parempaa kehitystä.

– Yhteiskuntaluokalla on tietysti merkitystä, mutta 1970-luvulla naisten asema oli Nigeriassa parempi kuin nyt. Naisilla oli selkeämpi näkemys itsestään ja roolistaan. En osaa sanoa, miksi näin tapahtuu nykyiselle naissukupolvelle. Ehkä se johtuu mediasta, en tiedä. Mutta näin tapahtuu ja minusta se on hieman pelottavaa.