Koulusurmien jälkihoito osataan Suomessa

Jokelan ja Kauhajoen kouluampumistapaukset pysäyttivät suomalaiset kuusi-seitsemän vuotta sitten. Suuri yleisö ehkä toipui tapauksista, mutta mukaan joutuneet tai omaiset ovat saaneet kestää pitkän jälkihoitoprosessin. Ammatillinen tuki on ollut enemmän kuin tarpeellinen. Aiheesta on nyt valmistunut väitös.

ilmiöt
kriisipsykologi Tuija Turunen
Kriisipsykologi Tuija Turunen väittelee tohtoriksi koulusurmien jälkihoidosta. Elina Niemistö / Yle

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä työskentelevä seinäjokelainen kriisipsykologi Tuija Turunen sai marraskuussa 2007 kutsun Jokelaan. Koulun oppilas oli ammuskellut koulussa ja surmannut useita oppilaita ja henkilökuntaa. Turunen osallistui akuuttiin kriisityöhön parin viikon ajan. Silloin jo perustettiin sosiaali- ja terveysministeriön ja kansanterveyslaitoksen tutkimusryhmä selvittämään, miten nuoret selviytyvät traumaattisesta tapahtumasta. Turunen oli mukana ryhmässä.

Kymmenen kuukautta myöhemmin syyskuussa 2008 Turunen oli tutkimusvapaalla, kun se tapahtui uudelleen. Tällä kertaa vielä hyvin lähellä.

– Ensin oli epäusko, että ei voi olla totta, että se tapahtuu uudelleen ja vielä täällä. Samaan aikaan tuli tunne, että sinne pitää mennä, kun se on oman sairaanhoitopiirin alueella ja siellä on tuttuja ihmisiä. Ja ajattelin, että on jotain annettavaa, kun jo tietää Jokelan perusteella, mitä on vastassa, kertaa Turunen.

Kokemuksesta oli apua, kun Kauhajoen jälkihoitoa ruvettiin suunnittelemaan.

Suositukset ajan tasalla

Kauhajoen jälkihoito suunniteltiin heti alunperinkin pitkäkestoiseksi. Ensisijaisina tuen saajina olivat tietenkin menehtyneiden omaiset, mukana olleet opiskelijat ja koulun henkilökunta. Moni on saanut ammatillista tukea vuosien ajan. Tukea tarjottiin myös laajemmalle yhteisölle, kuten muille alueen kouluille ja viranomaisille. Tukea saaneet ovat jälkikäteen todenneet olevansa tyytyväisiä saamaansa ammatilliseen tukeen.

Läheisen väkivaltaisesta kuolemasta ei voi täysin selviytyä

Tuija Turunen, kriisipsykologi

Psykologian maisteri Tuija Turunen väittelee nyt perjantaina selviytymisestä ja tukiprosesseista Tampereen yliopistossa. Turusen väitöstutkimus mallintaa esimerkiksi vertaistukiprosessia ja psykososiaalisen tuen vaihemallia.

Väitöstutkimuksessa analysoitiin myös valtakunnallisten ja kansainvälisten hoitosuositusten toteutumista. Turusen mukaan suositukset ovat hyvin ajan tasalla.

– Suositukset perustuvat tutkittuun tietoon ja näyttöön, ja niitä kannattaa noudattaa. Ongelma on enemmänkin siinä, että tietämys suosituksista ei ole levinnyt kaikkialle, toteaa Turunen.

Myös Turusen väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vastaavien tapahtumien jälkihoidossa.

– Näitä valitettavasti tapahtuu. Meillä ja muualla, sanoo Turunen, joka vie osaamistaan ulkomaille saakka ulottuvilla koulutuksilla.

Raskas prosessi päätökseen

Vaikka väitöskirjassakin puhutaan selviytymisestä koulusurmien jälkeen, Turunen on pohtinut selviytymisen käsitettä. Hän kysyy, pitääkökään selviytyä.

– Läheisen väkivaltaisesta kuolemasta ei voi koskaan täysin selviytyä. Olisi oikeastaan liian kova vaatimus, että pitäisi hyväksyä se, kun joku oman lapsen tappaa. Mutta asian kanssa voi oppia elämään hyvääkin elämää, pohtii Turunen.

Väitöskirja päättää pitkän ja raskaan prosessin kriisipsykologi Tuija Turusen omassakin elämässä. Kun Turusta kuuntelee, hän puheissaankin viittaa aikaan ennen ja jälkeen Kauhajoen. Jos nyt ei ole asian päätepiste, niin ainakin välipiste.

– Kun on kysytty, oliko tämä väitöstyö raskas, olen sanonut, että varsinainen kriisityö oli paljon raskaampaa. Mutta kokemus on ammatillisesti antanut paljon ja näistä ihmisistä on tullut läheisiä ja tärkeitä, kertoo Turunen.