Tunteellinen siili nousi äänestyksen ykköseksi – "Piikin verran muita tärkeämpi"

Yleisöäänestyksessä kaksi Kirsi Kunnaksen runoa nousi ylitse toisten. Tunteellinen siili ja Tiitiäisen tuutulaulu saivat yhteensä melkein puolet annetuista äänistä.

Kotimaa
Tiitiäisen satupuu kirjan kansikuva
Heli Mansikka / Yle

Sunnuntaina 90-vuotispäiväänsä viettävän Kirsi Kunnaksen lastenrunotuotanto on valtaisan suuri.Kysyimme Ylen nettisivujen lukijoilta, nouseeko jokin runoista muita rakkaammaksi. Kaikkiaan äänestykseen tuli määräaikaan mennessä liki 550 vastausta.

Ylen nettisivuilla keskiviikkona ja torstaina avoinna olleessa runoäänestyksessäTunteellinen siilisai 24 prosenttia annetuista äänistä. Täpärästi toiseksi sijoittuiTiitiäisen tuutulaulu21 prosentin ääniosuudella. Kolmannen sijan jakoivat runotHerra Pii PoojaVanha vesirotta. Molemmat saivat 11 prosenttia äänistä. Nelossijalle nousi runoKattila ja perunat, 8 prosentin ääniosuudella. RunotKissa KrumeluusekäVille ja Vallesaivat molemmat 6 prosenttia äänistä.

Kunnaksen rakkain runo -kyselyn tulospylpyrä.
Petri Aaltonen / Yle

Kenelläpä on vastaansanomista

Kyselyssä yleisöllä oli mahdollisuus myös kommentoida omaa valintaansa. Koskettavia tarinoita tuli paljon. Voittajarunosta _Tunteellinen siili _vastaajat löysivät ehkä eniten lohtua ja syvällistä sanomaa.

"Koskettava kuvaus ihmisestä, joka kätkee oman epävarmuutensa piikikkääseen käytökseen ja joka itse kärsii siitä eniten."

"Koska se tuntuu elämänkerraltani. Ajattelemattomasti sanotut sanani ovat joskus piikkejä. Kadun niitä kuitenkin. Elän yksinäni ja joskus itkeskelen."

"Piikikkään kuoren alla on tunteellinen olento; hieno viisaus myös nykypäivään."

"Tunteellinen siili on kuulunut meidän lasten lemppareihin yli 40 vuotta ja seuraavakin polvi on sen valinnut omakseen. Lapset oppivat sen ulkoa hyvin nopeasti kuten monet muutkin Kunnaksen runot. Tunteellinen siili tuo mieleen lapsuuden kesät mummilassa, siellä kun oli siilejä, joita seurattiin herkeämättä."

"Jo kouluaikoina olin kirjoittanut runon muistiin. Karjalaiset sukujuuretko osittain olivat jo nuorena tehneet minusta "salassa itkevän". Piikit pystyssä toki helpostikin olin."

"Lausuimme näitä runoja koulun juhlissa 60-luvun lopulla. Siiliruno on koskettavin: siili on hellä ja hyvä omasta mielestään, mutta luontainen piikipanssari, joka suojelee herkkää eläintä vihollisilta, tekee siitä myös vaikeasti lähestyttävän, yksinäisenkin: hellyys piilee kuoren alla."

"Siiliruno sai lapsena minut vähän salaa kyynelehtimään, liikutuin aina kovin tästä runosta. Se on edelleen yksi lempirunojani ja sen metafora on hieno."

" Vaikeaa valita näin upeasta ja ihanasta tuotannosta. Mutta piikin verran muita tärkeämpi on Tunteellinen siili."

"Tunteellinen siili oli lapselle vain kiva pieni satu siilistä. Nyt opettajana sitä on saanut käsitellä yläkoululaisten kanssa ja tulkinnat ovat muuttuneet. Moni meistä on kuin tuo tunteellinen siili, tai lähipiiristä löytyy sellainen: ihminen, joka haluaisi olla kiltti ja hellä, mutta ulkokuori on sellainen, ettei häntä uskalla lähestyä."

Suomi pullollaan pikku Tiitiäisiä

_Tiitiäisen tuutulaulu_a muistelleiden kommentit kertovat, että juuri tämä runo liikuttaa ja vaivuttaa uneen yhä uusia sukupolvia.

"Tätä runoa tuli luettua lapsille iltasadun yhteydessä ja päätteeksi. Kunnaksella oli aikanaan uskallus ja taito latoa mitä merkillisempiä sanoja peräkkäin ja muodostaa siten hauska sadunomaisen arkinen maailma. Siihen on edelleen helppo, hyvä ja hauska upota. Joskus näitä runoja tulee yhä luettua vaimollekin sängyssä. Minulle nämä runot kuvaavat jollain tapaa sitä maailmaa, jota ei enää minulle ole mutta mihin on kaipuu."

"Omalle pikku menninkäiselle luettu iltarunona monet kerrat."

"Tiitiäisen satupuu -kirja oli lapsena ehdoton suosikkini. Erityisesti pidän Tiiitiäisen tuutulaulusta. Unelmoimme pitkään omasta lapsesta ja kun lopulta lapsettomuuden mustaan aukkoon aikamme tuijotettuamme saimme oman esikoistyttären, luin Tiitiäisen tuutulaulua omalle vauvallemme silmät onnenkyynelistä kimaltaen."

"Kuvallinen, tunteellinen, haikea. Runo, joka antaa kauniin unen ja kaihomielen."

"Olen syntynyt 50-luvun alussa ja opin lukemaan jo alle kouluikäisenä. Siihen aikaan kirjastosta ei saanut alle kouluikäinen lainata kirjoja noin vain, vaan piti olla vanhempien kirjoittama lupalappu. Voi, mikä elämys se oli, kun sai oman kirjastokortin! Kirsi Kunnaksen lasten runokirjat tuli lainattua moneen kertaan ja Tiitiäisen tuutulaulu oli runoista rakkain."

Tämä runo tulee jostain syystä aina mieleen, kun olen saanut uuden vauvan ja pidellyt sitä ensimmäisiä kertoja sylissä. Niitä vauvoja on neljä, ehkäpä "tiitiäisiä syntyy vielä jokunen lisääkin. "

Koneet ja taikavoima puhuttelevat

Suosikkiäänestyksen kolmannen sijan jakaneet Herra Pii Poo ja Vanha vesirotta ovat molemmat olleet suosittuja koulurunoja.

"Herra Pii Poo:ssa koneiden piittaamattomuus taikavoimista ja koruton kuolema lumosi pienen tytön 70-luvun alussa. Kunnaksen runot ovat tuoneet iloa ja oivallusta sekä ammatissa että omaksi iloksi koko aikuisiän."

"Tämä oli kansakoulun lukukirjassani. Olen itse aina ollut "tukkanuottasilla" koneiden kanssa ja siksi runo on jäänyt mieleeni koko elämäni ajaksi."

"Runo, jossa on lapsuuden taikuutta. Edelleen runoa lukiessani tunnen samaa kutkuttavaa jännitystä kuin lapsena: että tuollaisiakin tyyppejä kuin Herra Pii Poo on olemassa."

"Luin näitä runoja tyttärelleni ja sitten hänen lapsilleen. Nyt on kasvamassa uusi sukupolvi ja aion jatkaa samaa. Kaikki runot ovat ihania. Nyt kuitenkin valitsen Kaislikkossa suhisee."

"Pärjäsin tällä runolla aina hyvin koulujen henkisissä kilpailuissa. Lisäksi lausuin sitä kylämme eri juhlissa. Naapurin Jaakko-isännän syntymäpäivillä se oli erityinen hitti onhan runon päätähti nimeltään Jaakko Vaakko Vesirotta."

Rytmi kutkuttaa

Nelossijalle yltänyttä Kattila ja perunat -runoa vastaajat ylistävät erityisesti sen hypnotisoivan rytmin takia.

"Todella vaikea valita, mutta tätä Kattila ja perunat -runoa on ollut ihana lukea lapsille iltasaduksi tekstin rytmin takia. Paljon hienoja muistoja pyjama-asuisista lapsista, kikatuksesta, haleista sekä unen tuoksusta ja nukahtavan lapsen silmäripsien varjosta pehmeillä rusottavilla poskilla..."

"Runossa on hengästyttävä rytmi, joka hypnotisoi lukijan."

"Kattila ja perunat -runon vuoksi minulla on jo kolmas Tiitiäisen satupuu -kirja. Kaksi aiempaa ovat lahonneet selästään kovassa käytössä!"

Yleisöltä tuli myös joukko omia ehdotuksia kaikkein rakkaimmaksi Kunnas-runoksi. Ääniä saivat muun muassa Peikon kosioretki, Newtonin omena, Pölhö Pekka Pölhölästä, Ruusa ja Muusa sekä Hassut Aakkoset.

Kunnaksen tuotannon laajuudesta ja tärkeydestä kertoo omaa kieltää sekin, että todella moni vastaajista valitti, kuinka vaikea on tehdä valinta monien riemastuttavien ja koskettavien runojen joukosta.