Kaijakassa tanssittiin kolmessa vuorossa – "Happihyppelyn jälkeen pääsi aamuviideltä uudestaan yrittämään"

Ravintola Kaijakka Tampereen Alarannassa on toiminut 50 vuotta. Maankuulun tanssipaikan parhaat vuodet olivat 1970-luvulla, kun päivän aikana järjestettiin kolmet tanssit.

Kotimaa
Teemu Koskela ottaa tanssiaskeleita Kaijakan tanssiparketilla.
Mauri Tikkamäki / Yle

Vuonna 1964 perustettu ravintola Kaijakka oli 1970-luvulla maankulu. Teollisuustyöväestön virkistäytymispaikkaan oli kävelymatka keskustan tehtaista. Kun töitä tehtiin kolmessa vuorossa, Kaijakassa tanssittii samaan tahtiin. Tansseihin pääsi vuorosta kuin vuorosta suoraan.

– Naisethan oli kauniita jo tullessaan, miehet laitteli sitten vessassa ittensä kuntoon. Sitten lähdettiin tonne ylös pokkaamaan, muistelee vuodesta 1969 Kaijakassa käynyt Teemu Koskela.

– Kaikki tanssit piti osata jenkasta lähtien. Naiset haki vuorollansa – joka päivä oli tunnin hakuvuoro naisille.

Meno tanssipaikalla oli värikästä. Murteita kuului viittä, kuutta, kun ihmisiä oli ympäri Suomea. Teemu Koskelan mukaan Kaijakkaa ei olisi voinut paikallistaa hämäläiseksi ravintolaksi, jos ei olisi tiennyt, mihin on tullut.

Viimeinen valssi oli liian myöhään

– Tanssi oli silloin semmoinen seurustelumuoto, että ilman sitä ei ollut morsiamia.

Kohteliaasti sitten kysyttiin, että teille vai meille. Ja sitten yleensä mentiin nakkikioskille.

Teemu Koskela

Ja Kaijakasta niitä morsiamia yleensä löytyi.

– Ehdottomasti. Siinä suhteessa tämä oli Tampereen paras. Ja jos homma ei puolen yön aikaan ollut hallussa, niin sitten meni kännin puolelle.

Vaikka illalla ei natsannut, ei kannattanut masentua. Olihan seuraavana päivänä uusi mahdollisuus.

– Happihyppelyn jälkeen pääsi aamuviideltä uudestaan yrittämään. Muistan itse henkilökohtaisesti, että näin on käynyt, Koskela kertoo.

Kaijakassa järjestettiin kolmet tanssit päivässä.

– Kun lauantain aloitti aamuviideltä, sai samaa soittoa jatkaa pyhäaamuun asti. Lauantain Kaijakan päivätanssit olivat ihan ehdoton ykkönen.

Ihmiset tanssivat arkistokuvassa
-70-luvulla meno Kaijakassa oli värikästä ja tunnelma kuumaTeemu Koskelan arkistosta

Ei vain yhden illan juttuja

Jos paria ei ollut löytynyt ennen viimeistä valssia, oltiin heikoilla.

– Kyllä se tieto piti saada jo aikaisemmin, että mihin mennään, Koskela muistelee.

– Kohteliaasti sitten kysyttiin, että teille vai meille. Ja sitten yleensä mentiin nakkikioskille. Että siitä se lähti se ilta meneen.

Kaijakan tansseissa sai alkunsa moni kestäväkin parisuhde.

– Ilman muuta, sanoo Teemu Koskela.

– Minullakin on paljon tuttuja, jotka ovat tavanneet toisensa täällä, mennet naimisiin ja saanee lapsia ja lapsenlapsia. Kyllähän täällä kaikkee tällasta on tapahtunut.

Edelleen samassa paikassa toimiva Kaijakka täyttää nyt 50 vuotta. Erotiikkaravintolana ja biljardipaikkanakin toimineessa ravintolassa on tätä nykyä karaokebaari ja retrohenkinen yökerho.