Hyppää sisältöön

"Lapsuuden maisemat alkoivat vaatia puheenvuoroa"

Kappalainen Jouko Ikola ja valokuvaaja Benjam Pöntinen tekivät yhdessä runokuvateoksen. Heitä yhdistää rakkaus luontoon ja pohjalaiseen maisemaan. Ikola ilmaisee itseään runojen ja Pöntinen valokuvien kautta.

Lakeus in Memoriam on Jouko Ikolan ja Benjam Pöntisen runokuvateos. Kuva: Elina Niemistö / Yle

Seinäjoen kappeliseurakunnan johtavan kappalaisen Jouko Ikolan runosuoni pulppuaa. Hän jää alkuvuodesta eläkkeelle ja muuttaa vaimon kotiseudulle Savoon. Ikävä lapsuuden kotimaisemiin syntyi jo etukäteen ja alkoi tulvia mieleen niin voimakkaana, että ne oli pakko purkaa.

– Sielun reunat alkoivat vuotaa yli ja lapsuuden maisemat vaatia puheenvuoroa, hymyilee Jouko Ikola.

Yhteistyö valokuvaaja Benjam Pöntisen kanssa polveutuu vuosien taakse. He olivat aikoinaan naapureita Nurmossa ja heitä yhdisti kiinnostus luontoon. Pöntinen on ollut myös mukana Jouko Ikolan vuosia järjestämässä Koivu ja Tähti -runotapahtumassa.

Ensimmäinen ammatillinen kohtaaminen taisi olla 1980-luvulla, kun Ikola kaipasi Pöntiseltä tervapääskykuvia.

– Silloin tein runoilija Aaro Hellaakoskesta teosta ja sain kuvia Bengalta, selittää Ikola.

Isolla pensselillä

Jouko Ikolan runot Lakeus in Memoriam -teoksessa ovat voimakkaita, värikkäitä, monipuolisia ja vuolaita.

Benjam Pöntisen valokuva teoksessa Lakeus in Memoriam. Kuva: Elina Niemistö / Yle

– Olen antanut tulla, vähän niinkuin joki tulvii, isolla pensselillä maalannut, lapsuuden ja nuoruuden kaikki tuoksut ja äänet. Tämä syntyi nopeasti ja isolla paineella, eikä sitä ole kauheasti stilisoitu, kertoo Jouko Ikola.

– Omassa mielessä ne ovat jonkinlaista musiikkia. Ne alkoivat soida päässäni ja hain niissä musiikin rytmiä.

Benjam Pöntinen luki runot ja etsi teokseen sopivia valokuvia vuosien varrelta.

– Olisin halunnut vanhoja kuvia, mutta ihan vanhoja minulla ei oikein ole. Ja sitten tietysti halusin, että ei ole tårta på tårta eli jos teksissä sanotaan jotain, niin kuvassa ei ole samaa vaan ne täydentävät toisiaan ja käyvät vuoropuhelua, selittää Pöntinen.

Pohjalaisuutta omasta näkökulmasta

Miehet painottavat, että vaikka kyseessä on maisemakuvaus pohjalaisista maisemista, se ei ole dokumentti. Ikolan teksti on sen verran omaperäistä, että miksikään peruspohjalaiseksi sitä ei voikaan kutsua.

– Tämä on vain yhden ihmisen subjektiivinen kokemus. Se ei pyri olemaan asiantuntijakuvaus, muistuttaa Ikola.

Ikola toteaa, että parhaiten teos löytää sijansa, jos joku lukija tuntee jakavansa samoja maisemia ja kokemuksia. On sillä myös toisenlainen hyvää tekevä tavoite. Runokuvateosta esimerkiksi myydään seurakunnassa lähetys- ja diakoniatyön hyväksi.

– Tämä on myös kunnioitukseksi pohjalaiselle talkoo- ja maallikkotyölle, joka on aika komeaa täällä, ihmiset ottavat vastuuta, kiittelee Ikola.

Ennen eläköitymistään ja muuttoaan Ikola ehtii vielä järjestää muun muassa Koivu ja Tähti -runotapahtuman tammikuun alussa.

Jouko Ikolan runoja ja Benjam Pöntisen valokuvia uudessa runokuvakirjassa. Kuva: Elina Niemistö / Yle