Punkkeja on Suomessa entistä enemmän ja yhä pohjoisemmassa

Turun yliopisto keräsi kansalaisilta punkkihavaintoja kesän ja syksyn ajan. Yli 4 000 havaintoa todistaa, että punkkeja on entistä laajemmalla alueella ja yhä enemmän. Puutiaiskannat ovat vahvoja erityisesti Ahvenanmaalla, Lounais-Suomessa ja Järvi-Suomessa.

luonto
Punkki
Yle

Puutiaiskanta on runsastunut ja levittäytynyt, selviää Turun yliopiston keräämistä puutiaishavainnoista. Kansalaiset saivat kesän ja syksyn aikana kertoa puutiaishavainnoistaan eläinmuseon verkkosivuilla. Kyselyyn tuli yli 4 000 vastausta.

Edellisen kerran puutiaisten levinneisyyttä selvitettiin kansalaishavainnoin vuosina 1956-1957.

– Verrattaessa silloista tilannetta nykyhetkeen voidaan nähdä puutiaiskannan runsastuneen. Yhtenäinen havaintopisteiden ketju kulki aiemmin etelästä pitkin merenrannikkoa Kokkolan korkeudelle. Tänä päivänä se ulottuu aina Perämeren pohjukkaan asti, Turun yliopiston eläinmuseon amanuenssi Ritva Penttinen kertoo.

Yleisen puutiaisen, Ixodes ricinus -lajin ja taigapunkin erottaminen on ilman mikroskooppia vaikeaa. Kartan puutiaishavaintopisteet sisältävätkin näitä molempia lajeja, eikä väärien puutiaistulkintojen mahdollisuutta voida sulkea pois.

Muutamat henkilöt innostuivat lähettämään itse keräämiään puutiaisia tutkijoille.

– Lempäälästä kerättyjen näytteiden perusteella saatiinkin taigapunkille eli Siperian puutiaiselle uusi löytöpaikka.

Suomenselällä yhä vähän puutiaisia

Puutiaishavainnot on koottu kartalle (siirryt toiseen palveluun), josta selviää, että selvästi eniten puutiaishavaintoja on tehty luonnollisesti rannikolla. Myös Järvi-Suomessa havaintoja on paljon, kuten oli myös 1950-luvulla tehdyn kartoituksessa. Tämä kertoo alueen vakaasta puutiaiskannasta.

– Suomenselän alue on edelleen harvalukuinen muihin alueisiin nähden. Maaselän alue ja Lapin eteläosat ovat puutiaisten uusia levinneisyysalueita. Muutamia aivan pohjoisimpia havaintopisteitä on jätetty toistaiseksi huomioimatta. Havainnon varmistaminen vaatii yhteydenottoa ilmoittajiin, Penttinen sanoo.

Kartan puutiaishavaintokeskittymät kaupunkikeskusten ympärillä on Penttisen mukaan suhteutettava alueiden väestömääriin eikä keskimääräistä runsaimpiin puutiaismääriin.

– Yleisön kiinnostus puutiaisia kohtaan näkyi myös lukuisissa projektille lähetetyissä sähköposteissa. Monissa viesteissä todettiin omiin pitkäaikaisiin seurantoihin perustuen puutiaiskannan runsastuneen. Myös huoli oman ympäristön turvallisuudesta askarrutti, Penttinen sanoo.

Hän näkee, että kyselyllä ja kansalaisten innokkaalla tietojenilmoittamisella on myös ennaltaehkäisevä merkitys. Puutiaiseen liittyvät ongelmatilanteet tiedostetaan aiempaa paremmin, lääkäriin hakeudutaan ajoissa ja luonnossa retkeiltäessä pukeudutaan asiallisesti.