1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Ennen lapsia huutokaupattiin joulun aikaan – Eeva ei suostu surkuttelemaan kohtaloaan

Joulu merkitsee nykyään ilon ja valon juhlaa. 97-vuotiaalle Eeva Jukaraiselle joulu merkitsi lapsuudessa paikan vaihtoa. Huutolaislapset näet tavattiin huutokaupata aina joulun jälkeen. Työpaikka ja koti vaihtuivat kerran vuodessa. Eeva Jukarainen ehti kiertää neljässä eri talossa, ennen kuin hän sai mennä oikeasti töihin.

Kuva: Raila Paavola / Yle

Eeva Jukaraisen huutolaislapsen elämä alkoi 10-vuotiaana, kun Josefiina-äiti kuoli keuhkotautiin. Tauti kaatoi monia tuohon aikaan ja kunta huutokauppasi köyhiä orpolapsia monessa kunnassa vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Eeva-tyttö ja kolme nuorempaa sisarusta huutokaupattiin taloihin töihin. Eeva ei voinut siirtyä suoraan piikatyöhön, sillä edessä oli neljä vuotta "pakkokoulua". Kaksi isompaa sisarusta välttyi huutolaiselämältä.

– Se oli kova paikka. Sille ei voinut mitään. Äiti oli sanonut, että "kaiken minkä teet, tee niin kuin Jumalalle". Olen sillä tavalla työni koko ikäni tehnyt, summaa nyt jo 97-vuoden ikään ehtinyt Eeva Jukarainen.

Rankkaa työtä

Huutolaispaikoissa elämä ei ollut helppoa. Nykylapsen olisi vaikea käsittää, että koulunkäynnin lisäksi joutui tekemään myös kovasti töitä.

– Kyllähän sen tietää, etteivät ne kodin veroisia olleet. Esimerkiksi kolmannessa paikassa ollessani jouduin tekemään navettatöitä ennen kouluun lähtöä.

Siellä nuori Eeva-tyttö oli vuoden verran. Onneksi koulu oli lähellä. Sen sijaan viimeisestä huutolaispaikasta oli kouluun matkaa viisi kilometriä. Siinä navettatyöt olivat vielä rankemmat kuin edellisessä paikassa.

– Siellä piti luoda lanta navetan luukusta ulos. Vesi piti hakea kahdella ämpärillä tien toiselta puolelta. Julmin paikka oli, kun riihestä piti mennä hakemaan silppuja pimeänä aamuna. Ei ollut lyhtyjä tai valoa.

Kyllähän sen tietää, etteivät ne kodin veroisia olleet. Esimerkiksi kolmannessa paikassa ollessani jouduin tekemään navettatöitä ennen kouluun lähtöä.

Eeva Jukarainen

Koulun jälkeen Eeva sai vaihtaa vaatteet ja syödä voileipää ja maitoa. Sitten taas tehtiin navettatyöt. Keväällä loppui koulu. Talon emäntä sanoi silloin Eevalle, että "sinun Eeva ei tarvitse syödä kunnan leipää, kun sinä teet noin paljon työtä. Tule meille töihin, niin me maksamme sinulle palkkaa". Siitä alkoi Eevan työelämä.

Isä haki metsätöihin

Kun Nuori Eeva oli päässyt ripille, hän työskenteli piikana palkkaa vastaan. Vuonna 1934 oma isä haki metsätöihin, mutta ei maksanut siitä rahaa ollenkaan. Onneksi tuttu vihjaisi Eevalle työpaikasta, jonne tämä voisi mennä ja saada rahaakin. Niin jäivät metsätyöt.

Elämä kuljetti Eeva Knuuttilan piian hommista Turkuun ja tehdastöihin. Sieltä hän palasi Keski-Pohjanmaalle, piiaksi Toholammille sisaren luo. Sitten tuli avioliitto, nimi muuttui Jukaraiseksi. Tuli muutto Anttolaan ja sitten taas Keski-Pohjanmaalle. Nyt Eeva Jukarainen asuu Kokkolassa.

Jouluaattona 97 vuotta täyttävä rouva muistelee kyllä pyydettäessä lapsuuttaan, mutta ei suostu surkuttelemaan kohtaloaan.

– Se oli kohtalo. Meitä oli paljon. Se aika on ollut ja mennyt. Jos olisin ollut Suomessa ainut huutolainen, se olisi ollut vähän rumempi asia. Mutta meitä oli paljon. Se oli minun osani. Nyt minulla on kolme lasta ja kuusi lastenlasta ja seitsemän neljättä polvea. Enkö saa olla onnellinen nyt, kyselee Eeva Jukarainen.