Kadoksissa ollut merenneito löytyi radion suorassa lähetyksessä – Sirkka Mäkinen kiersi Suomea läpinäkyvissä bikineissä

Etsimme radiolähetyksessä lappeenrantalaista merenneitoa. Muutaman minuutin kuluttua merenneito löytyi. Hän on 67-vuotias Sirkka Mäkinen, joka kiersi Suomea tivolin mukana 60-luvun lopulla.

Kotimaa
Kuva: Iida Rauhalammi / Yle
Kuva teltan ulkopuolelta on ainoa tallessa oleva kuva Sirkka Mäkisen merenneitoajoilta. Kuva Sirkka Mäkisen arkistosta.

Kun Sirkka Mäkinen kuuli viime viikolla radiosta, että lappeenrantalaista merenneitoa etsitään, tarttui hän puhelimeen ja soitti elämänsä ensimmäistä kertaa radiolähetykseen.

– Olin hämilläni ja ihmettelin kuka tietää minun asuvan Lappeenrannassa. Silloin kun meitä sieltä laguunilta veteen tiputtiin, meillä ei ollut nimiä, sanoo Sirkka Mäkinen.

Kuva: Iida Rauhalammi / Yle
Sirkka Mäkisen pöydällä olevassa kivessä lukee hänen mottonsa: onnellisuus on matka, ei määränpää. Kuva: Iida Rauhalammi / Yle.

Alun perin Hämeenlinnasta kotoisin oleva Mäkinen on asunut jo vuosia Lappeenrannassa ja epäilee, ettei moni tiedä ravintola-alan yrittäjän vauhdikkaasta menneisyydestä.

Kiertolaiselämää tivolin mukana

60-luvun lopulla merenneitona kiertäneen Sirkan elämä oli pari vuotta kuin elokuvasta. Yhdessä toisen Sirkan kanssa he matkustivat Las Vegas- ryhmän kanssa juhlilla, markkinoilla ja toreilla. Mukana oli kaksi telttaa: peliteltta ja merenneitoteltta. Naiset pukivat iltaisin päälleen läpinäkyvät bikinit ja nousivat vuorotellen makoilemaan laguunille, jota osallistujat yrittivät tiputtaa.

– Minulla oli aika kookkaat rinnat ja hyvä vartalo. Olihan siinä itsevarma olo, kun miehet ihailivat.

Merenneitoja ihailevia miehiä jouduttiin pitämään erossa nuorista naisista välillä jopa järjestysvalvojien avulla. Takahuoneeseen ei päästetty ketään ylimääräistä. Ihailu ja huomio eivät kiusanneet Sirkkaa vaan hän keksi keinot hätyyttää ihailijat kintereiltään.

– Kerran Lappeenrannassa vähän kuningasjuomaa nauttinut mies halusi välttämättä tulla meidän tyttöjen luokse. Varmasti tämä mies muistaa, jos vielä elää, että minä heitin hänen päällensä ämpärillisen vettä, kertoo Sirkka.

Hyytävän kylmä vesi lämmitettiin salaa

Sirkka muistaa elävästi kuulutuksen joka kuulutettiin iltaisin: ”Täällä, täällä vetten päällä, merenneitoteltan suojissa, tytöt vaihtuvat kuin filminauhalla, on tummaa ja vaaleaa, kuumaa ja haaleaa.” Veden, johon tytöt molskahtivat, väitettiin olevan hyytävän kylmää mutta tämä oli Sirkan mukaan markkinointikikka.

– Altaan päässä oli kamiina, missä poltettiin puita ja se työnsi putkia myöten lämpöä veteen. Ei se kylmää ollut vaikka kuuluttaja kertoi, että tytöt putoavat hyiseen veteen.

Täällä, täällä vetten päällä, merenneitoteltan suojissa, tytöt vaihtuvat kuin filminauhalla.

Tarkkaan mietittyyn rekvisiittaan kuuluivat Helsingistä lähetetyt peruukit, jotka sidottiin pinneillä päähän. Läpinäkyvien bikinien muisteleminen huvittaa Sirkka Mäkistä, jonka mukaan vähäpukeisten naisten tiputtelu veteen ei ole enää nykypäivää.

– Pikkuhousut olivat niin pienet, että ne sidottiin sivuilta solmuilla kiinni. Yläosa oli koristettu kauniilla krasseilla. Päässä oli tiarat, kertoo Sirkka Mäkinen.

Mies löytyi sirkuksesta kielloista huolimatta

Tivolin merenneidoilla oli yksi sääntö: työntekijöiden kanssa ei saisi heilastella. Tämän oli ilmoittanut Tivolin omistaja Sylvia Artosalmi ensimmäisenä työpäivänä. Säännön noudattaminen ei ollut helppoa.

– Totta kai me käskyä kuuntelimme, kunnes aika koitti ja niistä piireistä me molemmat Sirkat löysimme puolisomme. Minun puolisoni tuli iltaisin salaa takakautta katsomaan ja otti syliinsä.

On tummaa ja vaaleaa, kuumaa ja haaleaa.

Karusellin rakentajana työskennellyt mies ja Sirkka jättivät kiertolaiselämän vuonna 1970 kun Sirkka tuli raskaaksi. Yli neljäkymmentä vuotta kestänyt avioliitto päättyi muutama vuosi sitten miehen kuolemaan. Merenneitovuosia Sirkka Mäkinen muistelee lämmöllä vaikka kaipuuta laguunille ei enää ole.

– Elämä tuo näitä liikakiloja hyvän ruuan parissa. En minä kehtaisi enää itseäni näyttää, sanoo Sirkka.