Hevostallin hörinässä aistii joulun hengen

Kun astuu hevostalliin, aistit herkistyvät joulutunnelmaan, oli maassa sitten lunta tai ei. Seinäjokelainen yrittäjä Riitta Ojala sanoo joulun tulevan talliinkin, vaikka juhlaa sävyttävät arjen tutut askareet. Ratsastuskoulusta hevosilla on joka tapauksessa lomaa, eikä sitä tiedä, vaikka saisi ylimääräisen jouluomenan rouskuteltavaksi.

Kotimaa
Manunkylän ratsutalli
Arjen askareet sävyttävät ratsutallin joulua, kertoo yrittäjä Riitta Ojala.Päivi Rautanen/Yle

Tasainen hörinä täyttää Manunkylän ratsutallin Nurmossa. Yrittäjä Riitta Ojala on tallillaan aamuvuorossa, yrityskumppani Sanna Tastula tulee iltavuoroon huolehtimaan ratastuskoulun tunneista.

Hörinä vaimenee. Ratsut ovat oloonsa tyytyväisiä ja kiittävät hoitajaansa. Saattavat siinä ohessa vähän hirnailla naapuripilttuuseenkin: "Mitä sulle kuuluu tänä aamuna?".

Ratsut ovat saaneet joka-aamuiset heinänsä ja kauransa. Loimet lämmittävät jo selkää ja hevosen mieli halajaa ulkoilemaan.

Tyttöjen harrastuksesta työksi

Riitta Ojala ja Sanna Tastula ovat investoineet ratsutilaansa ja saaneet rohkeudestaan tunnustusta muun muassa ProAgrialta.

Pikkutyttöjen harrastuksesta kasvoi molemmille työ. Riitta ja Sanna ostivat kuudentoista hevosen ratsutilan kymmenen vuotta sitten. Tällä hetkellä tallilla hirnuu kuusitoista omaa ratsua ja täysihoidossa on niin ikään kuusitoista hevosta.

– Meillä on Sannan kanssa ikäeroa viisi vuotta. Olimme jo lapsena kavereita. Vein Sannaa pyörän tarakalla Törnävän talillle, Riitta nauraa. Hän itse ehti valmistua sairaanhoitajaksi, mutta kun hoitajille ei ollut töitä tuohon aikaan, harrastuksesta kasvoi työ.

– Saimme ostaa hyvän ratsutilan. Tallin kehittämiselle oli hyvät lähtökodat. Ryhdyimme laajentamaan tallia, kenttää, tarhoja ja hevosaitauksia. Viime kesänä saimme valmiiksi ison investoinnin eli uuden maneesin, pihaton ja talliakin vielä remontoitiin. Tilat ja olosuhteet ovat nyt hyvät, on kiva tehdä täällä töitä, Riitta Ojala kertoo.

Manunkylän ratsutalli
Moni kaipaa yrittäjä Riitta Ojalan huomiota. Manunkylän ratsutallin Risto-kissalla on painoa kaksitoista kiloa.Päivi Rautanen/Yle

"Pitää olla mukavat hevoset"

Yleisestä talouden alamäestä huolimatta hevostallille riittää asiakkaita.

– Asiakkaita on riittänyt, siksi juuri uskalsimme tehdä nämä kaikki isot investoinnitkin. Uskon, että Seinäjoen seudulla kaikillla talleilla on hyvin asiakkaita. Ratsastus on suosittu laji, Riitta Ojala arvioi.

Eivätkä kaikki asiakkaat ole klassisesti hevostyttöjä ja teinejä. Riitta Ojalan mukaan heidän tallinsa asiakkaista jo puolet on aikuisia naisia.

– Heitä, jotka ovat aloittaneet hevosten parissa nuorena, ehkä siellä 1980-luvulla ja jatkaneet harrastusta siitä saakka.

Jotta asiakas pysyy harrastuksensa parissa ja palaa tallille, sen eteen on tehtävä töitä.

– Pitää olla mukavat hevoset. Aloittelijan ratsu tulee olla turvallinen, luotettava ja rauhallinen. Osaavimmat harrastajat taas tarvitsevat koulutetumpia ratsuja ja vaihtelevia tehtäviä, Riitta Ojala selvittää.

Hevosillakin joululomaa

Manunkylän ratsutallilta ei lähdetä jouluna rekiajelulle kahdestakaan syystä. Ensinnäkään tallilla ei ole rekeä, mutta suurin ongelma tulee todennäkösesti olemaan lumen puute. Oli maassa lunta ei, hevostallissa pääsee helposti joulutunnelmaan.

– Vietämme sunnuntai-illalla tallin kymmenvuotisjuhlaa ja siitä oikeastaan alkaa tallin joulu. Hevosetkin pääsevät ratsastuskoulusta lomalle. Muuten juhla toistaa arjen rytmiä.

– Jouluna ruokimme hevoset, viemme ulkoilemaan ja siivoamme tallit. Siinä välissä käymme itse joulupöydässä, Riitta nauraa ja myöntää, että ehkä hepat saavat vähän jotain jouluhyvää, vaikka omenoita tai kuivaa leipää rouskuteltavaksi.

Kaikki kysyvät tallikissaa

Manunkylän ratsutallissa asuu jo melko iäkkäitä hevosia. Tallin vanhaherra on 22-vuotias suomenhevonen, ruuna Pyssy.

– Se on meidän luottoratsu, Riitta iskee omallensa silmää. Samaan aikaan kulman takaa löntystää tallikissa Risto. Sekin haluaa osansa huomiosta. Risto on 12-kiloinen kollikissa, joka tuli aikoinaan langanlaihana löytökissana tallille.

– Meillä on neljä muutakin kissaa täällä tallilla, mutta ne ovat ihan normaalikokoisia. Risto on kai luullut, että kaikki ruoka loppuu maailmasta.

Tallikissa Risto kerää huomiota Manunkylän ratsutallilla.
Tallikissa Risto kerää huomiota Manunkylän ratsutallilla.Päivi Rautanen/Yle

Riston tarina, koko, seurallisuus ja valtava rukkiääni ovat tehneet tehtävänsä.

– Kaikki tallille tulevat kysyvät nopeasti, että missä Risto on, jos sitä ei heti näy.

Kun Riitta Ojala on tovin pitänyt sylissään Ristoa, 12-kiloisen sylkyttäminen tuntuu jo lihaksissa. Omaa huomiotaan hakee jo tallin nuorimpiin hevosiin kuuluva, seitsemänvuotias Lapanen. Silläkin on tarinansa.

– Lapanen on meidän yllätysvarsa. Se tuli salamatkustajana emänsa vatsassa tänne Virosta. Olemme kouluttaneet siitä mainion ratsun, Riitta kertoo.