Sudenhoitosuunnitelma tarkentaa koirasusia koskevia ohjeita: DNA-näyte ennen ampumista

Susikannan seurannassa otetaan käyttöön ulostenäytteiden DNA-analyysit. Metsästyslakia on tarkoitus täsmentää muun muassa koirassusien osalta. Koirasusien tunnistaminen ja laissa olevat puutteet ovat olleet keskiössä myös Perhon salakaatoa käsitelleessä oikeudenkäynnissä.

Kotimaa
Kuvassa sudennahkoja telineissä
Kalle Niskala / Yle

Tuoreen sudenhoitosuunnitelman koirasusia käsittelevässä kappaleessa esille tuotavat asiat ovat tuttuja myös Perhon salakaadon oikeusistunnosta. Perhossa kaadettiin kolme eläintä kaksi vuotta sitten, törkeästä metsästysrikoksesta syytteen saaneet 15 metsästäjää väittävät, että eläimet olivat koirasusia ja sen takia syytteet pitäisi hylätä. Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus antaa tuomion asiassa 15.tammikuuta.

Kuten käräjäoikeudessakin kuultiin, mahdolliset risteymät tapahtuvat lähes yksinomaan uroskoiran ja naarassuden välillä. Sudenhoitosuunnitelma toteaa, että koira, susi ja koirasusi pystytään erottamaan toisistaan DNA-analyysilla. Tämän lisäksi osalla hybrideistä on havaittavista myös ulkoisia tuntomerkkejä, jotka viittaavat risteymään. Risteymää ei kuitenkaan aina voida varmuudella toteamaan ulkoisten ominaisuuksien perusteella, kirjoitetaan hoitosuunnitelmassa.

Koirasudet mainittiin myös aiemmassa sudenhoitosuunnitelmassa, mutta nyt asia on esillä paljon täsmällisemmin.

– Haluamme lakiin lisää selkeyttä. Metsästyslain osauudistus on tarkoitus toteuttaa ensi vuonna, kertoo Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi.

Kuten vielä voimassa olevassakin hoitosuunnitelmassa todetaan, nyt lausuntokierrokselle lähteneessä luonnoksen lähtökohta on, että risteymät poistetaan luonnosta. Hybridejä koskevat ohjeet ovat täsmentyneet. Niiden mukaan risteymiksi todetut yksilöt poistetaan viranomaispäätöksellä. Käytännössä luvan antaisi Suomen riistakeskus.

Poikkeustapauksessa ulkoinen tunnistaminen riittää

Hoitosuunnitelman mukaan susikannan seurannassa otetaan käyttöön ulostenäytteiden DNA-analyysit, joita verrataan suden DNA-näytteistä koostuvaan vertailuaineistoon. Ensisijaisesti näytteitä käytetään susikannan arviointiin, mutta siitä on hyötyä myös luonnossa elävien koirasusien löytämisessä.

Risteymäepäilyistä pyritään hankkimaan uloste-, virtsa-, veri- tai karvanäyte ennen poistoluvan myöntämistä. Erityistapauksissa yksilö voidaan tunnistaa risteymäksi myös morfologisten ominaisuuksien perusteella eli miltä eläin näyttää. Silloinkin tunnistuksen tekisi riistakeskuksen määräämä asiantuntija.

– Morfologista tutkimusta voidaan käyttää, jos kyse on selvästi esimerkiksi villiintyneestä koiralaumasta, kertoo Niemi.

Perhon susioikeudenkäynnissä puhuttiin paljon Auli-sudesta. Pörröinen Auli muistutti koiraa, mutta DNA-analyysin perusteella se oli susi.

– Auli onkin yksi syy siihen, että DNA-tutkimus on ensisijainen risteymien tunnistamisessa.

Käräjäsalissa puolustus kyseenalaisti voimakkaasti Oulun yliopiston biologian laitoksella olevan suden DNA-pankin puhtauden. Puolustuksen mukaan Oulun yliopiston 400 suden näytteen joukossa on myös koirasusia ja kenties jopa koirien näytteitä. Ministeriö luottaa yliopiston verrokkiaineistoon.

– Oulun yliopisto on tehnyt susista useita kansainvälisiä tutkimuksia ja ne ovat olleet tiedeyhteisön arvioitavina. Jos toiminnassa olisi jonkinmoisia ongelmia, ne olisivat kyllä tulleet esille arvioissa. Meillä ei ole mitään syytä epäillä Oulun yliopiston asiantuntemusta, painottaa Niemi.

Sudenhoitosuunnitelmassa toivotaan myös säätelyä koirasusien kasvatukseen. Suomessa arvioidaan olevan tuhatkunta koirasutta lemmikkinä. Pennuista on enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Sääntelyn lisäksi eläimet olisi ministeriön mielestä yksilöitävä, rekisteröitävä ja niistä pitäisi kerätä DNA-näytteet.