130 kuoropoikaa muotoutuu yhdeksi instrumentiksi: "Kylmät väreet menevät selkäpiissä"

Poikakuorot Tampereelta, Porista ja Turusta ovat harjoitelleet puolitoista vuotta Bachin Jouluoratorion yhteisesitystä. Teos on haastava, mutta sen laulaminen on poikien mielestä hieno kokemus.

Kotimaa
Poikakuorolaiset Lauri Liuko, Johannes Pessi ja Elja Inkeroinen.
Petri Aaltonen / Yle

Patarummut pärähtävät perjantai-iltana Tampereen Tuomiokirkossa. Johann Sebastian Bachin juhlava Jouluoratorio tuo yhteen tamperelaisen Poikakuoro Pirkanpojat, Porin Poikakuoron ja Turun CCI-kuoron. Orkesterina on Porin Sinfonietta ja johtajana Jan Söderblom.

Esityksiä on yhteensä kolme: perjantaina Tampereella, lauantaina Turussa ja sunnuntaina Porissa. Tätä viikonloppua on valmisteltu puolitoista vuotta, kertoo Poikakuoro Pirkanpoikien taiteellinen johtaja Jouni Rissanen.

– Tämä on ollut antoisa projekti. On ollut hienoa seurata ensimmäisistä omista harjoituksista yhteisharjoituksiin, miten 130 poikaa muotoutuu yhdeksi instrumentiksi.

Tämä on hienompaa kuin normaalilla kuorolla. Tulee isompi ääni, kun on paljon porukkaa.

Elja Inkeroinen

Jouni Rissasen mukaan yhteistyö on onnistunut hyvin, vaikka välimatkaa on pari sataa kilometriä.

– Poikakuorot ovat hyvin samanlaisia: puhumme samoista asioista ja lauluääni toimii samalla tavalla kaikilla. Kyllä me helposti löydämme toisemme ja toistemme tyylit tehdä musiikkia.

Kaikki energia laulamiseen

Kuorot ovat harjoitelleet muun muassa yhteisillä leireillä. 11-vuotias Elja Inkeroinen Turun CCI-kuorosta arvioi, että harjoittelu on ollut riittävää.

Se on hienoa, kun patarummut pärähtävät alussa. Kylmät väreet menevät selkäpiissä.

Johannes Pessi

– Paljon on harjoiteltu ja hyvin menee, vaikka harjoituksissa sopraanoilla meni välillä huonosti. Mutta tämä on hienompaa kuin normaalilla kuorolla. Tulee isompi ääni, kun on paljon porukkaa.

Pirkanpoikien 12-vuotias Lauri Liuko ei hätkähdä kritiikistä.

– Laulan ykkössopraanoa ja meillä on aika haastavia stemmoja. Välillä menee väärin, mutta me myös laulamme korkeimmalta ja se on mielestäni kaikkien hankalinta. Porukka on kuitenkin oikein hyvä ja meistä tulee hieno ääni.

Porin Poikakuoron parikymppinen Johannes Pessi kehuu valmistautumista.

– Kuoronjohtajat ovat tehneet kaiken niin valmiiksi kuin pystyy. On harjoiteltu hyvin ja pojista pidetään hyvää huolta. On ruuat ja välitauot, että kaikki energia voidaan keskittää siihen laulamiseen.

Iloa, toivoa ja kylmiä väreitä

Jouni Rissanen
Poikakuoro Pirkanpoikien taiteellisen johtajan Jouni Rissasen mukaan harjoittelu on sujunut hyvin pitkistä välimatkoista huolimatta.Petri Aaltonen / Yle

Poikakuorot esittävät Bachin Jouluoratorion kantaatit I–III. Pirkanpoikien taiteellisen johtajan Jouni Rissasen mukaan teos sopii aina hyvin jouluun.

– Jouluoratoriossa yhdistyvät järki ja tunteet. Se on matemaattista, hyvin älykästä musiikkia. Mutta siinä on myös todella paljon tunnetta mukana. On ilon monia puolia, toivoa ja voitokasta riemua.

Lauri Liuko on ehtinyt harjoitella teosta aiemminkin Pirkanpojissa.

– On se aika haastava, mutta tämä on kolmas kerta, kun sitä laulan. Alan jo osata sen. Se on kuin sävelten sekamelska – välillä mennään korkealta, sitten matalalta ja siinä välissä.

Porilainen Johannes Pessi on laulanut kuorossa 12 vuotta, ja Jouluoratorio on tullut tutuksi.

– Se on niin iso teos, että siitä löytää aina uusia puolia. Bachin musiikki on niin ihmeellistä ja siitä avautuu joka kerta uusia näkökantoja.

– Kyllä se on hienoa, kun patarummut pärähtävät alussa. Kylmät väreet menevät selkäpiissä. Ihan mahtavaa.