1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Näkökulmat

Näkökulma: Vanhuksella on oikeus omiin rahoihinsa

Meillä on erikoinen tapa riisua hoivakodeissa asuvat vanhukset rahasta. Hoivakotia ei mielletä paikaksi, jossa olisi omalle rahalle tarvetta. Pahimmillaan hoivakodin henkilökunta joutuu taistelemaan saadakseen omaisilta rahaa mummon sukkiin, kirjoittaa Hoivakoti kuntoon -sarjan valmentaja Anna Pylkkänen.

Hoivakoti kuntoon – Anna Pylkkänen
Hoivakoti kuntoon -valmentaja Anna Pylkkänen muistuttaa, että vanhuksella on oikeus omaan rahaansa, vaikka hän asuukin hoivakodissa.

Me omissa kodeissamme asuvat, terveet ihmiset pidämme kovin monia asioita itsestäänselvyyksinä. Kuten esimerkiksi sitä, että omat rahat ovat hallussamme ja päätäntävallassamme. Että kun olemme suoriutuneet asumis- ja muista välttämättömyyskuluista, voimme käyttää kukkaromme pohjalle jääneet roposet tai setelitukut haluamallamme tavalla.

Oli kulutustottumuksissamme sitten järkeä tai ei.

Toisin on niiden vanhusten laita, joiden koti on hoiva- tai palvelukodissa. Nykyisessä vanhustyön kulttuurissamme meillä on nimittäin erikoinen tapa niin sanotusti riisua vanhukset rahasta.

Tavallisesti jo heti hoivakotiin muutettuaan vanhus törmää kyseenalaiseen tervetuloriittiin, jossa hänen lompakkonsa otetaan "parempaan talteen".

Tämän jälkeen vanhuksen oman rahan käyttö onkin sitten täysin muiden armeliaisuuden varassa – omaisten ja hoivakodin henkilökunnan. On aivan liian tavallista, että rahat, joita hoivakodin asukas voisi käyttää omaan elämänlaatuunsa, eivät ole enää hänen ulottuvillaan.

Kaikkein raadollisimmillaan tilanne näyttäytyy esimerkiksi silloin, kun hoivakodin asukas ei pääse ulkoilemaan siitä syystä, ettei hänellä ole ulkoiluun sopivia vaatteita.

Tai silloin, kun hoivakodin henkilökunta joutuu taistelemaan saadakseen omaisilta rahaa mummon uusia sukkia varten.

Ja nyt puhumme kuitenkin mummon omista – emme omaisten – rahoista, vaikka hänen omaisensa niitä hallinnoivatkin.

Onneksi nämä tapaukset ovat ääriesimerkkejä.

Huomattavasti tavallisempi tarina on se, ettei kenellekään tule edes mieleen, että vanhus voisi myös hoivakodissa asuessaan käyttää rahojaan oman hyvinvointinsa edistämiseen. Arkisiin, usein myös melko pienellä rahalla toteutettaviin asioihin: kampaajalle, hierontaan, kaupunkiretkiin, aikakauslehtiin, mieleisiin herkkuihin, musiikkiin tai muihin hänelle merkityksellisiin asioihin.

Tällainen ajattelu tai ajattelemattomuus on yksi laitoskulttuurin ilmentymistä, ja siihen sortuvat helposti niin henkilökunta kuin vanhan ihmisen omaisetkin.

Ongelman ydin lienee siinä, ettemme miellä hoivakotia paikaksi, jossa rahan käytölle olisi erityistä tarvetta. Sehän on suljettu umpio, joka itsessään jo tarjoaa kaiken.

Emme myöskään aina pidä muistisairasta vanhusta aikuisenä ihmisenä, jolla sairaudestaan, avun tarpeestaan ja asuinpaikastaan riippumatta on – muiden aikuisten tapaan – oikeus omiin rahoihinsa. Siitäkin huolimatta, että joku toinen hallinnoi hänen rahojaan tai tekee hankinnat hänen puolestaan.

Toisinaan kyse on myös siitä, että henkilökunta ja omaiset eivät keskustele asiasta riittävän selkeästi, johdonmukaisesti ja säännöllisesti. Toimitaan puolin ja toisin virheellisten oletusten varassa.

Asia kaipaa avointa keskustelua sekä uusien käytäntöjen luomista. Niissä tapauksissa, joissa omaiset toistuvista yrityksistä huolimatta kieltäytyvät antamasta rahaa vanhukselle, voidaan hakea virkamiestä edunvalvojaksi omaisen tilalle.

Lakimme on, nähkääs, rakentunut niin, ettei kenenkään aikuisen ihmisen tarvitse jäädä täysin rahattomaksi hoivakodin tai palvelutalon erilaisien maksujenkaan jälkeen.

Ulkoilua ei tarvitse jättää väliin sen tähden, ettei omista siihen sopivia vaatteita.

Vanhustyön vallankumous on rohkeutta ratkaista tämä nykykulttuurimme vinouma. Aloitetta tähän ei voi tehdä kukaan muu kuin vanhustyön henkilökunta itse.

Onneksi hyvin moni omainen ymmärtää asian merkityksen. Ja heille taas, jotka eivät ymmärrä, voi esittää omantunnon kysymyksen: miten sinä toivoisit omassa vanhuudessasi toimittavan?

Tehtävä: Vanhuksen oikeus omaan rahaan

Tarkoitus ja tavoite

Tehtävän tarkoituksena on luoda palvelu- ja laitosasumiseen selkeät, yhdenmukaiset ja säännöllisesti jatkuvat käytännöt asukkaiden oman rahan käytöstä ja sen saatavuudesta.

Tavoitteena on, että jokaisella asukkaalla - kunnostaan, sairauksistaan tai toimintarajoitteistaan riippumatta - on joka kuukausi käytössään tietty, asukaskohtaisesti määritelty vähimmäissumma rahaa, jonka avulla hänen hyvinvointiaan, elämänlaatuaan ja mielekästä arkeaan voidaan entistä **yksilöllisemmin **tukea. Siten voidaan edistää myös asukkaiden itsemääräämisoikeutta sekä vanhuuden viimeisten vuosien toteutumista luonnollisena aikuisuuden vaiheena, jota eivät leimaisi laitoskulttuurille ominaiset piirteet

Lähtökohta

Palvelu- tai laitosasuminen ei saa johtaa siihen, että asukkaan omat rahat eivät enää ole hänen saavutettavissaan tai käytössään. Laitoshoidossa käytäntö on selkeä: kaiken kattavat hoitomaksut ovat 85 prosenttia nettotuloista, mutta kuitenkin niin, että asukkaalle jää käyttövaraa vähintään 105 euroa kuukaudessa.

Tehostetussa palveluasumisessa käytännöt vaihtelevat. Esimerkiksi Somerolla tehostetun palveluasumisen asukkaalla henkilökohtaiseksi käyttövaraksi tulee jäädä vähintään 140 euroa kuukaudessa. Käyttövara on tarkoitettu lääkkeisiin, vaatteisiin ym. Käyttövaraa laskettaessa asukkaalla tulee olla haettuna Kelan asumis- ja hoitotuki.

Lähtökohtana on siis se, että jokaisella asukkaalla on kuukausittain jonkin verran omaa rahaa käytössään, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tehtävänänne on saattaa nämä käyttörahat asukkaiden saataville heidän elämänlaatunsa edistämiseksi.

Tehtävän toteutus

  • Jokainen omahoitaja vastaa oma-asukkaidensa käyttörahan organisoimisesta asukkaan säännölliseen käyttöön.
  • Tämä edellyttää koko työyhteisöltä yhteisesti sovittuja käytäntöjä siitä, miten asia saadaan toteutumaan arjessa jatkuvasti, luonnollisena tapana.
  • Omahoitaja selvittää (tarvittaessa tiimiesimiehen avustuksella), paljonko rahaa asukkaalla on kuukaudessa käytettävissään.
  • Omahoitajan tehtävänä on myös selvittää, millaisiin asioihin asukas haluaisi omaa rahaa käyttää.
  • Jos asukas ei kykene kertomaan itse, omahoitaja voi tiedon saamiseksi hyödyntää omaisia, 100 asiaa oma-asukkaasta -tehtävää sekä omia havaintojaan ja kokeiluja siitä, mistä asukas pitää ja mikä mahdollisesti voisi lisätä hänen hyvän elämänsä toteutumista.

**Esimerkkejä oman rahan käyttökohteista **

  • Ostoksille (asukkaan kanssa yhdessä ostamaan esimerkiksi hänen tarvitsemiaan uusia vaatteita)
  • Retkiin talon ulkopuolelle (esim. kahvila- ravintola- tai pubikäynnit, kirjasto, kulttuuritapahtumat)
  • Hemmotteluun (esim. hieronta, käsi- ja jalkahoidot, kosmetologi, saunapäiviin lisää aistillisuutta esim. vihdalla, aromaterapeuttisella öljyllä tms.)
  • Kauneudenhoitoon (esim. kynsilakat, käsivoiteet, parturiin)
  • Asukkaan oman huoneen viihtyvyyden ja tunnelman lisäämiseen (huonekasvit, cd-soitin ja mieleistä musiikkia, lempivärit näkyviksi huoneeseen jne.)
  • Yksilölliset makunautinnot ja esim. yömyssypullo
  • Asukkaan omat vierasvaratarjottavat kyläilijöitä varten
  • Arjen viihdykkeet (esim. aikakauslehdet, lotto, äänikirja jne.)

Tehtävän kulku

  1. Ottakaa teema käsittelyyn seuraavassa viikkopalaverissanne.
  2. Pohtikaa, mihin kaikkeen asukkaan omaa rahaa voi käyttää ja miksi se on tärkeää.
  3. Miettikää, millaisen käytännön luotte asukkaan "rahavirran" kirjaamisesta (esim. Efficaan sivu tätä varten?).
  4. Missä asukkaan rahoja säilytetään?
  5. Miten asiasta sovitaan asukkaan raha-asioita hoitavien omaisten kanssa?
  6. Miten perustelette uutta käytäntöä omaisille?
  7. Miten toimitaan, jos omainen on toistuvien pyyntöjenkin jälkeen haluton antamaan käyttörahaa asukkaalle?
  8. Miten huomioitte uuden rahakäytännön hoito- ja palvelusuunnitelmassa, omaisille jaettavassa kirjallisessa materiaalissa ja hoitoneuvottelussa?
  9. Miten seuraatte jatkossa käytännön toteutumista?

Muistakaa, että omalla käyttörahalla hankittavien/toteutettavien asioiden ei tarvitse olla järisyttävän suuria! 

Toki ne voivat olla sitäkin, mikäli asukas jotakin sellaista toivoo ja hänellä on siihen varaa.

Kuva: Juha Kiiskinen / Yle

Tärkeintä on kuitenkin antaa asukkaille kokemuksia oman rahan käytöstä sekä toisaalta mahdollistaa sellaisia elämään iloa ja nautintoa tuovia asioita, jotka toteutuakseen tarvitsevat rahaa.

Anna Pylkkänen

Kirjoittaja on A-studion Hoivakoti kuntoon -sarjan valmentaja ja työyhteisökouluttaja.

Lisätietoa projektista: yle.fi/hoivakotikuntoon