Tiernapojaksi ei kelvannut kuka tahansa: laulutaidot, varusteet ja käytöstavat syynättiin poliisiasemalla

Tiernapoikien määrä kasvoi sotien jälkeen. Parhaista lantinkeruupaikoista käytiin kovaa taistelua. Poliisi halusi nostaa tiernapoikien tasoa ja vähentää ryhmien välisiä tappeluita tekemällä esiintymisestä luvanvaraista toimintaa.

Kotimaa
Tiernapoikaveistos
Tiernasäätiö

1950- ja 1960-luvuilla Oulun poliisiasemalla odotti joka vuosi ennen joulua hermostuneita poikia. Jokaisen tuli käydä poliisin pakeilla. Edessä oli tärkeä koitos: koelaulu ja varusteiden tarkistus. Jos esiintyminen vakuutti poliisin, pojat saivat esiintyä tiernapoikina.

Muusikko Risto Järvenpää oli tutisevien tiernapoikakokelaiden joukossa 1960-luvun puolivälissä.

– Silloin koelaulut pidettiin musiikkiopistolla, poliisilaitoksen vieressä. Paikalla oli Elias Palola, musiikkiopiston opettaja ja ehkä poliisikin. Lauloimme ainakin Hyvää iltaa -laulun. Se oli aikamoinen pikavisiitti.

Järvenpää muistelee, että tiernapoikaryhmiä oli tuolloin todella paljon. Samasta syystä alkoivat sotien jälkeen myös poliisin järjestämät koe-esiintymiset. Laulajapoikia oli liikenteessä jo niissä määrin, että porukoiden tason koettiin laskeneen. Poliisi alkoi seurata tiernapoikien laulun, käytöstapojen ja varusteiden laatua koe-esiintymisillä. Kokeen läpäisseille ryhmille myönnettiin kirjallinen esiintymislupa.

Pohjois-Pohjanmaan museon mukaan tiernapojat hakivat poliisilta esiintymislupaa aina vuoteen 1969 saakka. Vuosina 1966-1968 lupaan riitti hyväksyntä kaupungin musiikkilautakunnalta.

Kovimpien kilpailijoiden varusteet rikottiin

Lupakäytännöllä ei seurattu vain joukkueiden taiteellista tasoa. Poliisit pyrkivät vähentämään myös tiernapoikien välisiä tappeluita. Oululainen päällikkökomisario Forsman kertoo vuonna 1962 tehdyssä haastattelussa, että huonosti käyttäytyvistä pojista oli tehty aiemmin paljon valituksia.

Järvenpään mukaan erimielisyyksiä oli hänenkin tiernapoikavuosinaan. Kilpailevan ryhmän esiintymiset saatettiin estää esimerkiksi varusteita rikkomalla. Järvenpää säästyi tappeluilta, mutta joutui toisenlaiseen tukalaan tilanteeseen.

– Olimme kävelemässä kotiin myöhään illalla, kun eteläisen alikäytävän lähellä vastaan tuli ilkeitä nuoria miehiä. Jouduimme ryöstön uhriksi. Pian Rautatienkatua juoksi alas pari kaveria. Yksi heistä oli pahojen poikien johtaja, joka ihmetteli ääneen, miten hänen kaverinsa kehtaavat kiusata tiernapoikia, Järvenpää kertoo.

– Lopulta kaikki rahat palautettiin, pojat tekivät meille kunniaa ja koittivat vielä esittää tiernapoikalaulujakin.

"Täällä haisee tiernapojalle"

Tiernapojilla tuli kiistaa etenkin esiintymisreviireistä, sillä tietyistä paikoista sai enemmän lantteja. Herodeksena ja Murjaanien kuninkaana esiintynyt Järvenpää muistelee, että etenkin Tervahoviin oli tunkua. Järvenpään joukkue kiersi Tervahovin lisäksi muun muassa Kauppaklubilla, Haarikassa ja Seurahuoneella.

Tietty tuoksu herättää muistot henkiin vielä tänäkin päivänä.

– Siihen maailmanaikaan ravintoloissa poltettiin tupakkaa, mistä jäi oma ominaishajunsa. Me mustasimme naamamme korkilla, niin korkin polttamisesta tuli myös sellainen tietynlainen haju. Joissain paikoissa voikin sanoa, että "täällä haisee tiernapojalle".