Skogsterin jugend-talo on ihastuttanut hämeenlinnalaisia toista sataa vuotta

Skogsterin tavaratalo Hämeenlinnassa oli maan toinen tavaratalo ja maakuntien ensimmäinen. Vuonna 1907 valmistunut moderni kauppahuone oli kaupungin ylpeys. Kauppa kävi 70 vuotta, kunnes omistajat myivät yhtiön ja kiinteistöt. Kiivaan suojelutaistelun jälkeen jugend-talo ja sen naapurit jäivät Hämeenlinnan kaupunkikuvaan.

kulttuuri
Entiset Skogsterin työntekijät Pekka Harjula ja Leena Tervapuro
Markku Karvonen / Yle

Kun kaksi vanhaa skogsterilaista tapaa, sivullisesta tuntuu kuin muistojen runsaudensarvi avautuisi. Leena Tervapuro tuli Skogsterin tavaratalon kassalle vuonna 1966 ja siirtyi loppuaikoina konttoritöihin. Hän pysyi tavaratalossa vuoteen 1977, jolloin perustajan jälkeläiset myivät liiketoiminnan ja kiinteistön pois. Pekka Harjula tuli taloon vuonna 1971 toimitusjohtajaksi. Hänkin jatkoi skogsterilaisena loppuun saakka.

Skogster oli Hämeessä käsite. Se oli kaupungin ja maakunnan ylpeys. Olihan se valmistuttuaan vuonna 1907 maan toinen tavaratalo ja ensimmäinen pääkaupungin ulkopuolella. Anders Gustav Skogsterin rakennuttama jugend-rakennus oli moderni, paikallislehti kutsuikin sitä liikepalatsiksi. Uudentyyppisen raudoitetun välipohjan ansiosta tilat olivat väljät ja valoisat.

Maakunnan ykköskauppa

Koska tavaratalo kävi sekä tukku- että vähittäiskauppaa, varastolla riitti liikennettä. Pienemmät kaupat hakivat sieltä tavaraa, sitä kuljettivat autojen ja hevosten lisäksi myös pohjoisen suuntaan sisävesilaiva. Tavaraa sai nupeista ja napeista maatalouskoneisiin. Skogster myi muun muassa monelle hämäläistilalle niiden ensimmäiset traktorit.

Jo ennen tavaratalon avaamista vierelle oli valmistunut 1906 kaunis puutalo Skogsterin asunnoksi. Ja 1910-luvulla valmistui tavaratalon lisätilana kolmikerroksinen punatiilitalo. Pääliikkeen lisäksi Skogsterilla oli maakunnassa sivuliikkeitä. Rauta- ja rakennustarvikkeiden lisäksi tavaratalossa oli kangasosasto, tilauspukimo, siirtomaatavaraosasto sekä kortitaloustavaraa kuten lasia, posliinia ja valaisimia. Kauppa kävi, koska 1920-luvulla työntekijöitä oli 70-80.

Leena Tervapuro pysyi skogsterilaisena loppuun saakka

Leena Tervapuro kertoo, että Skogster oli iso tavaratalo, jossa oli 5-6 osastoa. Tavaratalossa kävi Hämeenlinnan hienostoväki ja kaikki muutkin.

– Maine oli uskoakseni hyvä. Sinne meni mielellään töihin. Aluksi olin elintarvikeosaston kassana. Siihen aikaan asiakas tuli kassalle maksamaan. Myyjä kirjoitti Paragon-kuitin, minä leimasin sen, otin toisen puolen ja rahan, myyjä sai taas kuitin toisen puolen, kuvailee Leena Tervapuro.

Silloin jo sanottiin että mitä Skogsterilta ei saa, sitä ei tarvita.

Leena Tervapuro

– Silloin jo sanottiin että mitä Skogsterilta ei saa, sitä ei tarvita. Hyvä palvelu oli tärkeää. Esimerkiksi kartanoiden väelle oli omat ruotsia osaavat myyjänsä.

Skogsterin perintö näkyi siten, että A.G. Kuusterä oli tullessa vielä toimitusjohtaja. Jorma Kuusterä taas kävi joka päivä useaan kertaan kaikki osastot läpi ja katsoi että hommat hoituvat.

Joulun aikaan maaseudulta käytiin hakemassa aina kapakalat, samoin haettiin säkkikaupalla sokeria, jauhoja ja muuta. Jossakin vaiheessa tavaratalo uudistui niin, että herkkujen lisäksi tuli lihaosastokin.

– Meille oli loppuaikana kova paukku, kun kuulimme, että paikka menee myytiin. Olihan se osa Hämeenlinnan historiaa. Oli siinä monta surullista naamaa, muistaa Leena Tervapuro.

Pekka Harjula seurasi loppuvaiheet aitiopaikalta

Pekka Harjula tuli Skogsterille vuonna 1971 ja hän oli toimitusjohtajana siihen saakka, kunnes tavaratalo meni myyntiin maaliskuussa 1977. Keskolla ostajana oli tarkoituksena purkaa koko puoli korttelia ja rakentaa paikalle City-Market. Suunnitelmien mukaan parkkipaikat olisivat tulleet maan alle.

Lähes kaikki tahot olivat suojelun puolella.

Pekka Harjula

– He eivät ottaneet huomioon, että vanha jugend-rakennus haluttaisiin suojella. Kun kauppa oli tehty, Keskolta tulivat purkuesitykset. Silloin alkoi taistelu purkamisesta ja suojelusta. Lähes kaikki tahot olivat suojelun puolella.

– Kesko oli niin varma purkumahdollisuudesta, että he minullekin lupasivat että voin asua Piparkakkutalon työsuhdeasunnossa niin kauan kuin se on pystyssä. Kaksi vuotta siinä vielä asuimme, kunnes katsoimme parhaaksi lähteä muualle, kertoo Pekka Harjula.

Kun Pekka Harjula tuli Skogsterille, niin se oli vakaassa maineessa oleva firma. Kutsuin harmaahapsiksi vielä talossa olleita kauppaneuvoksen lapsia. He olivat tietenkin toisen sukupolven ja elämäntavan ihmisiä. He eivät esimerkiksi juuri sinutelleet henkilökuntaa. Harjulan tullessa taloon tyyli muuttui, ja toimitusjohtajankin huoneeseen oli ovi avoinna.

– Sanoisin, että tulin sekä pitämään yllä perinnettä että uudistamaan. Ei vanhaa perinettä pitänyt hylätä, mutta lopetin esimerkiksi elintarviketukun. Ei kannattanut enää ajattaa puolityhjiä kuorma-autoja pitkin maakuntaa viemässä pikkukaupoille tavaraa. Samoin kangasosasto piti lopettaa, kun tulivat valmisvaatteet. Niille ei tila enää riittänyt. Markoissa mitattuna tukkukauppa oli kuitenkin vähittäiskauppaa suurempaa.

Oliko firman myynti pakkoratkaisu?

Skogsterin myynti pois johtui siitä, että vanhat omistajat eivät enää jatkaneet päivittäisessä toiminnassa ja osastojen johdossa.

– He alkoivat olla sivussa toiminnasta ja kiinnostus hiipui. Tiesin jo tullessa, että loppu voi tulla milloin hyvänsä, Pekka Harjula kertoo. Hän halusi kuitenkin tehdä talossa uudistuksia.

Skogsterin toiminta perustui hyvään palveluun.

Pekka Harjula

Tuohon aikaa torin ympäristö ja keskusta oli vielä hyvin elävä. Pankkeja ja liikkeitä oli useita. Vuonna 1969 tuli Centrum ja 1971 Sokos. Mutta kyllä Skogsterillakin myynti kasvoi siitä huolimatta kaksinkertaiseksi.

– Liike olisi voinut jatkaa, mutta se olisi vaatinut muutoksia. Skogsterin toiminta perustui hyvään palveluun. Ennemmin tai myöhemmin olisi pitänyt ottaa mallia valintataloista. Kun kauppaneuvoksen suvusta kaikki toimivat henkilöt jäivät eläkkeelle, liike ei enää olisi voineet jatkaa vanhana Skogsterina. Mutta tietysti nimi olisi voinut säilyä jonkun toisen omistuksessa. Onhan nimi säilynyt talon seinässä ja talo tietenkin tunnetaan Skogsterin talona, miettii Pekka Harjula.