Ekopisteen kidasta ongitaan lompakkoja ja avaimia – sormus on usein mennyttä kalua

Tipahtiko lahjapakettien pahvin mukana keräysastiaan jotain korvaamatonta? Menikö siivotessa paperinkeräykseen myös lapsen todistus? Peli ei silti ehkä vielä ole menetetty.

Kotimaa
Kuvassa metallijätettä.
Kreeta-Maria Kivioja / Yle

Ekopisteeseen vahingossa lurahtanut tavara ei välttämättä ole mennyttä. Esimerkiksi jäteyhtiö Ekoroskille tulee silloin tällöin pyyntöjä lähteä katsomaan, saisiko tippuneen kapineen vielä syväkeräysastiasta. Joskus saa.

Syväkeräysastioilla on syvyyttä 2,8 metriä, siitä 1,8 metriä maan alla. Lasiastian tilavuus on 3 kuutiota, muiden 5. Paljon ratkaiseekin se, kuinka täynnä astia on. Toisaalta yritys on usein turha, jos vahingon huomaa vasta vuorokauden kuluttua.

Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla 11 kunnan alueella toimivanEkoroskin (siirryt toiseen palveluun)vastuulla on yli 270 ekopistettä. Kenttäesimies Mats Koivusalo on juuri käynyt niistä yhdellä etsimässä lompakkoa.

– Se oli iso lompakko ja näkyi helposti. Ja asiakas soitti heti kun pääsi kotiin ja huomasi tapahtuneen, kuvaa Koivusalo.

Joka kolmas käynti kannattaa

Aina näin onnellisesti ei käy. Kaivelukeikkojen onnistumisprosentti on noin 35. Kaikkea ei edes lähdetä etsimään:

– Vihkisormus paperikeräysastiassa, se on mahdottomuus. Kuin hakisi neulaa heinäsuovasta.

Astioihin tippuu avaimia, rahapusseja, arvopapereita ja jopa käsilaukkuja. Paperinkeräysastia on yleisin riskipaikka, sen sijaan lasinkeräyksen pieni suuaukko turvaa kierrätystä:

Vihkisormus paperikeräysastiassa, se on mahdottomuus.

Kenttäesimies Mats Koivusalo

– Siinä ei kipata, vaan tavarat joutuu laittamaan yksitellen.

Ongelma onkin Koivusalon mukaan se, että ekopisteellä heilutaan kiireessä ja kaikki on käsissä yhtäaikaa. Hän kehottaakin ottamaan rauhallisesti ja tunkemaan lajiteltavaa astioihin laji kerrallaan.

– Sitten siitä hyvä seuraa.