Suomalaisessa rocklyriikkassa näkyy lama ja urbaani elämä – sanoituksista tulossa väitöskirja

Joensuussa asuva Susanna Laamanen tutkii suomalaista rocklyriikkaa ja valmistelee väitöskirjaa aiheesta. Laamanen tekee myös itse musiikkia, hiljattain ilmestyi single Sydämeni särkyi, se enteilee ensi vuonna ilmestyvää pitkäsoittoa.

Kotimaa
Susanna Laamanen.jpg
Juha Pietiläinen

Susanna Laamanen valmistelee väitöskirjaa suomalaisesta rocklyriikasta. Hän lähestyy aihetta kahdesta näkökulmasta, analysoitavana on tekstien Suomi-kuva, sekä lyriikoiden matkustamisen kuvakset.

– Mulla on kaksi temanttista näkökulmaa. Toinen on Suomi-kuva, eli kuinka Suomea, suomalaisuutta, suomalaista identiteettiä ja maisemaa kuvataan rocklyriikoissa. Toinen on sitten matkailuun liittyvä, millä tavalla ulkomaita kuvataan, millä tavalla ja miksi laulujen tarinoiden kertoja matkustaa, miksi hän haluaa lähteä ulkomaille ja mitä hän siellä ajattelee.

Tutkimusaineisto on rajattu vuosiin 1980-2014. Tutkivat lyriikat ovat suomirokin keskeisiltä vaikuttajilta, mukana on tekstejä esimerkiksi Ismo Alangolta, Eppu Normaalilta, Juliet Jonesin Sydämeltä ja Maija Vilkkumaalta. Matkustamisen kuvauksia tutkimuksessa on mukana yhdeltätoista artistilta.

Onnelaa tavoitellaan, mutta sitä on vaikea saavuttaa

Susanna Laamanen

– Tutkimus on vielä alkumetreillä, ensimmäinen artikkeli on vuosista 1980 -1999, sitä ei ole vielä julkaistu, mutta kyllä niissä jonkin veran näkyy ajan kuvaa, esimerkiksi 90-luvun lama. Toisaalta myös luontoa kuvataan hyvin vahvasti, mikä on ollut vahva suomalainen identiteetti jo 1800-luvulta asti. Mutta on tietysti myös urbaania kuvausta, kuten J.Karjalaisen _Mä jäin kiinni asfalttiin -_kappaleessa.

Matkailun ja matkustamisen teema näkyy rocklyriikoissa muun muassa Juliet Jonesin Sydämen teksteissä.

– Osa kappaleista on sellaisia, että haaveillaan sinne ulkomaille lähtemisestä. Jos sitten ulkomaille on päästy, pohditaan oman olemassaolon ihanuutta maailmalla. Onnelaa tavoitellaan, mutta sitä on vaikea saavuttaa. Sitten tullaan kotiinkin jossain vaiheessa.

Sähkökitaraan hurahtanut

Susanna Laamanen syntyi Ruotsissa, mutta kasvoi ja vietti nuoruutensa Ruokolahdella.

– Lukion kävin Imatralla, siitä sitten Savonlinnan kautta Helsinkiin, jossa vierähti 12 vuotta. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistuin Lapin yliopistosta, kulttuuriyrittäjyyden kansainvälisestä maisteriohjelmasta.

– Lukioaikana kiinnostuin kitarasta, niihin aikoihin alkoi tulla erilaisia bändikuvioita. Takana on myös kansanopistojen musiikkilinjoja, joissa oli bänditoimintaa. Täällä hetkellä minulla ei ole minkäänlaista bändiä, mutta ensi vuonna on aikomus kasata sellainen.

– Sähkökitaran soundeihin hurahdin jo varhain. Lieneekö syynä se, että lapsuusaikana kotona soi rautalanka, tuumii Laamanen. Oma Gibson on haaveissa, tällä hetkellä soitan ihan hyvällä Tokailla, mutta se Gibson...

Susanna Laamanen arvostaa itse teksteissä vahvaa tunnetta ja taitavaa sanan käyttöä. Tällaisiksi tekijöiksi hän nimeää vaikkapa Ismo Alangon ja Jarkko Martikaisen.

– Viimeiset viisi vuotta olen keskittynyt vakavammin myös omaan sävellys- ja sanoitustyöhön. Siinä kehittyminen on pitkä tie, sanoo Susanna Laamanen.