Hipsteri hivuttautui sanakirjaan

Suomen kielen sanakirjan tekijöiltä kysytään usein, miten sanat päätyvät sanakirjaan. Pääperiaatteena on, että kirjaan mukaan otettavat sanat ovat vakiinnuttaneet asemansa yleiskielessä. Kielitoimiston sanakirjasta löytyy nykyisin sellaisiakin sanoja kuin 'nillittää' ja 'hipsteri'.

Kotimaa
Kuva sanakirjan sivusta.
Sami Tammi / Yle

Sanakirjan toimittaminen on koko ajan käynnissä oleva prosessi. Kotimaisten kielten keskukseen kuuluvassa Kielitoimistossa kerätään jatkuvasti tietoa uusista sanoista sekä vanhojen sanojen uusista merkityksistä ja käyttötavoista.

– Seuraamme tiedotusvälineitä ja sanojen käyttöä, oikeastaan kaikkia tahoja, joissa sanoista kirjoitetaan ja puhutaan. Yritämme olla valppaina. Meillä niin sanotusti sanastetaan järjestelmällisesti päivälehtiä ja aikakauslehtiä ja kerätään sanoja erityiseen sanatietokantaan, kertoo Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönros.

Sähköinen tietokanta korvasi paperilaput

Takavuosina sanoja kerättiin kirjaamalla niitä paperilapuille. Nykyisin tietokanta on sähköinen.

– Siihen tulee itse sana sekä tekstiyhteys ja tiedot, mistä se sana on poimittu.

Kerätystä aineistosta vain hyvin pieni osa päätyy aikanaan sanakirjaan. Prosessi on lisäksi verrattain hidas, sillä sanan elinkaarta täytyy aina jonkin aikaa seurata. Kaikki sanat eivät jää elämään.

– Tästä syystä sanakirjassa ei ole koskaan ihan uusia sanoja, tarkoitus on esittää vakiintunutta kielenkäyttöä, Grönros sanoo.

Hipsteri nillittää

Hipsteri-sanaa käytetään kielitoimiston sanakirjan mukaan nuorista aikuisista, jotka noudattavat uusia, vielä valtavirtaan kuulumattomia trendejä esimerkiksi käyttäytymisessään tai pukeutumisessaan. Miten tämä sana päätyi sanakirjan sivuille?

– Hipsteristä on eri yhteyksissä kerätty näitä niin sanottuja sanalippuja ja kirjattu tietokantaan. Sanan kohdalla on mietitty, että onko tämä jokin ohimenevä ilmiö, mutta se on kuitenkin pysynyt aika sitkeästi mukana ja päätyi sitten pari vuotta sitten ensimmäisen kerran painettuun sanakirjaan.

Toinen hauska esimerkki on pikkuasioista valittamista tarkoittava verbi nillittää.

– Nillittää on hyvä esimerkki prosessista. Sana-arkistossa siitä on ensimmäinen merkintä vuodelta 2005. Silloin on ollut meneillään Helsingin yliopiston sanastokurssi, jossa opiskelijat keräsivät sanoja harjoitustyönä. Nillittää-sanan saatteeksi opiskelija oli kirjoittanut, että ”kuuluu luultavasti väliaikaisiin sanoihin, jotka korvautuvat pian muilla vastaavilla”. Sitä on kuitenkin kerätty myöhemminkin ja huomattu, että se on aika lailla ajassa oleva sana. Se voi olla vanhakin esimerkiksi joissain murteissa, mutta joka tapauksessa se on yleistynyt arkikielen sanaksi.

Sanakirja on vain pieni osa kielestä

Juuri arkikieleen yleistyminen on Grönrosin mukaan avaintekijä sanan päätymisessä sanakirjan sivuille. Sanakirjaan otetaan mukaan sanoja, jotka ovat yleiskielessä vakiintuneita.

– Siellä on tietysti jonkin verran myös erikoisalojen sanoja, jotka eivät ole kaikkien tuntemia, mutta aika vähän. Samoin murresanoista mukana on vain sellaisia, jotka ovat lähellä keskeistä yleiskieltä.

Kielitoimiston sanakirjan tarkoituksena on kuvata suomen nykyisen yleiskielen keskeiset sanavarat. Grönros muistuttaa, että jonkin tietyn sanan puuttuminen sanakirjasta ei suinkaan tarkoita, että sanaa ei ole olemassa tai että sitä ei ole ”hyväksytty” sanakirjaan.

– Sanakirja on vain pieni osa kielestä, se ei koskaan ole koko kielen kuva.