Vanha almanakka kertoi yhtä lailla taivaankappaleista, kotieläinten hoidosta tai henkilökohtaisesta hygieniasta

Moni nykyihminen pitää itsensä ajan tasalla kännykän tai tietokoneen muistutuksilla ja kalentereilla. Agraariyhteiskunnassa almanakkaan merkittiin säätiloja eikä kokouksia.

ilmiöt
Eri ikäisiä almanakkoja.
Mikko Haapanen / YLE

Kainuun Museon kokoelmien vanhimmat kalenterit ovat 1800-luvun alkupuolelta.

– Suomessa on tehty ensimmäiset kalenterit 1600-luvun alkupuolella. Vanhimmat kalenterit olivat ruotsinkielisiä, joita Kainuussakin pitivät pääosin vain virkamiehet. Ensimmäinen suomenkielinen kalenteri julkaistiin vuonna 1705, kertoo Kainuun Museon johtaja Antti Mäkinen.

Kalenterit ovat pysyneet melkolailla samanlaisina nykypäivään saakka. Niistä saa tietoa nimipäivistä ja perinteisistä kalentereista löytyy jopa kuun suunnat ja taivaankappaleiden asennot.

– Alussa kalenterit olivat oikeastaan myös tietoteoksia. Varhaisimmat kalenterit tai almanakat sisälsivät pieniä artikkeleita, esimerkiksi kotieläinten hoidosta, henkilökohtaisesta hygieniasta tai vaikkapa tähdistä.

Agraariyhteiskunnassa oli tärkeää pitää ylhäällä tietoa aiempien vuosien säätiloista. Vanhoihin kalentereihin oli myös painettu sääennustuksia, sillä niihin uskottiin vahvasti.

– Kalentereihin oli merkitty mukaan myös kaikki suuret markkinat, jotta ihmiset tiesivät vuoden tapahtumat, Antti Mäkinen kuvailee.

Kainuusta vanhoja kalentereita on löytynyt muun muassa vanhojen talojen kätköistä ja piirongin laatikoista.

– Vanhimpien kalentereiden pitäjät olivat hyvin sivistyneitä. Kalenterit eivät olleet alkuaikoinaan kovin yleisiä.