Stuba Nikula potkii taideinstituutioita lähiöihin

Helsinkiläisten omaehtoisen kulttuuritoiminnan kaipaamat eurot ovat tiukassa. Rahapulaa paikkaamaan kulttuurijohtaja Stuba Nikula jalkauttaisi taidelaitokset lähiöihin. Samalla taide tavoittaisi mahdollisimman monen kaupunkilaisen. Maailmalta on hyviä esimerkkejä.

Kotimaa
Stuba Nikula
Stuba NikulaYle

Kaupunkilaisten omaehtoinen taide ja muu tekeminen kärvistelee talousvaikeuksissa. Rahaa on vähän ja sitä ei myönnetä helpolla. Helsingin kulttuurijohtaja Stuba Nikulan mielestä kaupungilta saadut eurot eivät edes aina ole tie onneen, koska lopulta valtaosa niistä valuu muuhun kuin taitelijan taskuun.

– Tällä hetkellä rahoilla ostetaan vessoja, järjestyksenvalvojia ja ensiapuihmisiä sen sijaan, että joku taiteilija saisi siitä euroakaan. Seinät siinä kaupunkikulttuurissakin maksaa, Nikula jatkaa.

Esimerkiksi Senaatintorin uudenvuoden kansanjuhlan hintalappu on 300 000 euroa, josta kolmannes menee turvallisuuteen. Nikula hämmästelee taiteen toimintaedellytyksiä viranomaismääräysten edessä. Relaamiseen olisi hänen mielestään varaa.

– Halutaanko me elää niin turvallisesti ja terveellisesti, että kaikki riskit yritetään epätoivoisesti poistaa? Jos, niin silloin tullaan tilanteeseen, että tuhannen hengen kirpputorilla pitää olla neljä järjestyksenvalvojaa ja kaksi ensiapuihmisistä. Eihän yhdessäkään S-marketissa ole näin.

Ylimitoitettujen määräysten takia Nikula vetääkin puolivirallista työryhmää, jossa pohditaan tilojen väliaikaiskäyttöä ja siihen liittyviä riskejä.

– Mikä on se riskitaso joka me hyväksytään? Siinä tullaan sellaiseen asiaan, kun yksittäisen virkamiehen vastuuseen. Jos joku kuolee, kuka lusii? Tästä puhutaan jatkuvasti, mutta kenelläkään ei ole esittää oikeustapauksia ja ennakkopäätöksiä. Kaikki on vain teoriaa.

Insituutiot ovista ulos

Jotta taidetta saataisiin mahdollisimman monen kaupunkilaisen nautittavaksi, Nikula esittääkin, että taidelaitokset jalkautettaisiin lähiöihin. Hyviä esimerkkejä on esimerkiksi Britanniasta ja Ranskasta, jossa taidelaitokset on patistettu tekemään aktiivista aluetyötä.

Jos ollaan rehellisiä, kun etäisyys kasvaa Töölönlahdesta, taide muuttuu puuhasteluksi.

Stuba Nikula

Myös Helsinki on harjoitellut taidelaitosten jaloittelua; tosin tilanteen pakottamana. Esimerkiksi Kiasman ja Taidehallin remontit patistivat kuraattorit keksimään jotain uutta perinteisen näyttelytoiminnan tilalle.

– Yksi taidelaitos valitsee kummikaupunginosan, jonka kanssa se tekee pitkäjänteistä työtä. Tässä on taidepoliittinen ajatus takana. Jos ollaan rehellisiä, kun etäisyys kasvaa Töölönlahdesta, taide muuttuu puuhasteluksi. Kun Töölönlahtelainen taidelaitos menee sinne alueelle, niin se puuhastelu muuttuu taas taiteeksi. Se ei tarkoita sitä, että se olisi niiltä asukkailta pois.