Talviruokinnalla hyvinvointia riistalle – mutta ei täysin pyyteettömästi

Monien eläinten ruoansaanti on talvella vaikeaa ja ruokinta tuo tilanteeseen helpotusta. Erityisesti metsästäjät pitävät riistaeläinten hyvinvointia tärkeänä.

Kotimaa
Jussi, Martta ja Veikka Petrelius tuovat ruokaa riistan talviruokintapaikalle.
Jussi, Martta ja Veikka Petrelius tuovat ruokaa riistan talviruokintapaikalle.Timo Heikura / Yle

Liperiläisen vihannespakkaamon nahistuneet kaalit ja salaatinlehdet menevät tavallisesti rehuksi nautakarjalle. Tällä kertaa kaalia täynnä olevat laatikot ovat lähdössä hyvin toisenlaisten eläinten suuhun.

Liperin vihannespakkaamon yrittäjä Jussi Jaakkola katsoo, kun Jussi Petrelius pakkaa kaaleja auton peräkärryyn.

– Olen erähenkinen ihminen, ja kun oma aika ei riitä, niin on hyvä, että joku tätä tekee, Jaakkola hymyilee.

Talviruokintaa jatkettava kevääseen saakka

Petrelius vie kaalit lähes 40 kilometrin päähän Outokumpuun, jossa hänellä on kaksi riistan talviruokintapaikkaa. Joensuulainen opettaja on ruokkinut tällä tavalla riistaa jo monien vuosien ajan.

– Riistaruokinta olisi aloitettava ensimmäisten lumien tultua, kun maa menee jäähän ja kun riista ei saa enää ruokaa metsästä.

Kerran aloitettua talviruokintaa pitäisi jatkaa aina kevään loppuun asti.

– Erityisesti silloin, kun kasvinsyöjänisäkkäät eivät saa laskevan lumipeitteen myötä ruokaa, saattaa esiintyä nälkiintymistä, Petrelius kertoo.

Tavoitteena elinvoimainen riistakanta

Jussi Petrelius on mukana Outokummun metsästysyhdistyksessä, jossa riiistanhoito on olennainen osa harrastusta.

– Osa metsästäjistä jopa ajattelee, että jos ei tee riistanhoitotyötä, ei ole oikeutettu myöskään verottamaan riistakantaa.

– Metsästystä myös tavallaan kompensoidaan tukemalla riistakantaa, jotta jäljelle jäävä kanta olisi mahdollisimman elinvoimainen.

Petreliuksen mukana riistaa ruokkimassa ovat myös hänen lapsensa, 3-vuotias Veikka ja 9-.vuotias Martta. He arvaavat helposti, kenelle ruoka on tarkoitettu.

– Luulisin että jänikselle, sanoo Martta.

– Jänikselle, vahvistaa Veikka.

– Ja peuroille, lapset lisäävät kuorossa.

Väriä lautaselle

Riistaruokinnan riskinä on ravinnon yksipuolisuus, ja siksi myös metsäneläimille annettavan ruoan pitäisi olla mahdollisimman monipuolista. Ruokinnassa voi hyödyntää esimerkiksi syksyn omenasatoa ja erilaisia juureksia.

– Siinä pitäisi olla suolaa esimerkiksi nuolukivien muodossa, Petrelius opastaa.

– Mukana pitäisi olla myös kasviksia kaikkia eri värejä, niin kuin ihmisilläkin. Niissä on erilaisia ainesosasia, joita eläimet tarvitsevat.

Ruokintapaikka mahdollistaa valikoivan metsästyksen

Metsästäjät eivät kuitenkaan ruoki riistaa aivan pyyteettömästi. Niinpä esimerkiksi Petreliuksen ruokintapaikan lähellä on piilokoju, josta eläimiä voi myöhemmin metsästää.

Koju mahdollistaa valikoivan metsästyksen, sillä kojusta voi parhaimmillaan saada käsityksen alueen koko kauriskannasta.

– Montako vasaa, montako naarasta, montako pukkia, ja missä kunnossa eläimet ovat, Petrelius selventää.

– Piilokoju mahdollistaa hyvin yksilöllisen verotuksen. Tämä on siinä mielessä ihan perusteltava metsästysmuoto.