Sotien jälkeen piti sulautua massaan – nyt lapsen nimi kuvastaa yksilöllisyyttä

Nimipäiväalmanakka on jälleen uudistunut viiden vuoden tauon jälkeen. Suomalaiseen ja suomenruotsalaiseen kalenteriin on lisätty yhteensä lähes sata uutta nimeä. Dosentin mielestä suomalaiset ovat hyvin luovia lastensa nimeämisessä.

Kotimaa
Uuteen nimipäiväkalenteriin on lisätty muun muassa Sisu
Uuteen nimipäiväkalenteriin on lisätty muun muassa Sisu.Valtteri Kykkänen / Yle

Helsingin yliopiston julkaisema nimipäiväkalenteri on jälleen uudistettu viiden vuoden tauon jälkeen. Vuonna 2015 suomalaisessa nimipäiväkalenterissa on 39 ja suomenruotsalaisessa kalenterissa 57 uutta nimeä.

Uusia nimiä kalenterissa ovat muun muassa Sisu (28.2.), Aava (25.3.), Taika (7.3.), Annu (9.12.), ja Paulus (25.1.). Suomenruotsalaiseen kalenteriin kelpuutettiin muun muassa Amos (31.3.), Viggo (2.4.), Melina (5.5.) sekä Bianca (14.8.).

500 nimenkantajaa viimeisten 50 vuoden aikana

Ehtona suomalaiseen kalenteriin pääsylle on ollut se, että nimi on annettu ensimmäiseksi nimeksi viimeisen 50 vuoden aikana vähintään 500 lapselle. Suomenruotsalaisten nimien kohdalla raja on 50 nimenkantajaa.

Aiemmin kalenterista on saatettu myös poistaa nimiä, mutta viimeisimmissä uudistuksissa niin ei ole tehty.

– Kokemus on osoittanut, että kun joku nimi on poistettu, se saattaa tulla uudestaan suosituksi ja pakko palauttaa takaisin. Esimerkiksi Okko pääsi nyt takaisin kalenteriin, jossa se oli viimeksi 50-luvulla, kertoo toinen nimipäiväkalenterin laatijoista, dosentti Minna Saarelma-Paukkala.

Monet saattavat ajatella, että me "nimipäiväihmiset" päätämme mitkä nimet pääsevät kalenteriin

Minna Saarelma-Paukkala

Nimiä ei ole lähdetty poistamaan myöskään siksi, että kalenteripäivillä riittää tilaa uusille nimille. Joillekin päiville on merkitty vain yksi tai kaksi nimeä, joten niiden rinnalle mahtuu uusia.

Minna Saarelma-Paukkala myöntää suoraan, että nimiä ei ole poistettu myöskään siksi, että ihmisille ei ole haluttu aiheuttaa turhaa mielipahaa.

– Nimien kantajat saattavat olla poistamisesta tai siirtämisestä hyvinkin pahoillaan. Monet saattavat ajatella, että me "nimipäiväihmiset" päätämme mitkä nimet pääsevät kalenteriin. Todellisuudessa se on kansa joka päättää nimeällä lapsiaan.

Tuoreimmasta uudistuksesta on tullut yliopistolle pääasiassa positiivista palautetta. Esimerkiksi Sisun nimipäivän sijoittaminen suomalaisen kulttuurin päivään on kerännyt kiitosta.

Toisaalta jotkut nimet jäivät vielä niukasti kalenterin ulkopuolelle, ja niitä tarkastellaan jälleen viiden vuoden kuluttua. Vaikka kriteerit ovat suhteelliset selkeät, lobbaavat ihmiset ahkerasti tiettyjen nimien puolesta puhelimitse ja sähköpostitse. Minna Saarelma-Paukkala lohduttaa kuitenkin niitä, joille ei vieläkään löytynyt paikkaa kalenterista.

– Voihan nimipäivää viettää epävirallisesti sopivana päivänä. Esimerkiksi Helen voi ihan hyvin viettää nimipäivää Helenan päivänä.

Suomessa laaja valikoima nimiä

Kansainvälisesti ajatellen suomalaisilla on käytössään erittäin laaja valikoima nimiä. Nimien määrä on viimeisen 30 vuoden aikana lisääntynyt räjähdysmäisesti. 1980-luvun alussa suomalaisia etunimiä oli runsaat 30 000. Tällä hetkellä liikutaan jo lähellä 100 000 nimeä.

Nyt on nähtävissä myös länsimaisen populaarikulttuurin ja median vaikutus nimistössä

Minna Saarelma-Paukkala

Suomalaiset ovat nimenannossa myös hyvin luovia verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan, jossa katolilaiset nimet siirtyvät sukupolvelta toiselle. Uusia nimiä syntyi esimerkiksi 1800-luvulla, kun suomalainen kansallisaate virisi. Luontoon liittyvien nimien lisäksi lapsia alettiin nimetä esimerkiksi Uskoksi, Toivoksi ja Onniksi.

– 2000-luvulla on hyvin tyypillistä se, että vanhemmat haluavat itse keksiä lapselleen nimen. Nyt on nähtävissä myös länsimaisen populaarikulttuurin ja median vaikutus nimistössä. Yksilöllisyys on vahva trendi, mutta toisaalta annetaan uusvanhoja nimiä, jotka olivat suosittuja sata vuotta sitten. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Väinö, Helmi, Emma ja Iida.

– Sotien jälkeen lapsille haluttiin antaa mahdollisimman tavallisia nimiä, kuten Pekka, Leena ja Liisa. Silloin nimenannolla haluttiin korostaa, että lapsi on ihan tavallinen suomalainen tyttö tai poika, toteaa Minna Saarelma-Paukkala.