Venäjän verkossa: Onko sota jo alkanut?

Venäläisiä on ryhdytty valmistelemaan suurta sotaa varten. Edessä häämöttää Suuren Isänmaallisen sodan vertainen tapahtuma, povaa Pietarin eurooppalaisen yliopiston professori Dmitri Travin.

Venäjän verkossa
Suomi Venäjän mediassa.
Leena Luotio / Yle Uutisgrafiikka

Joulun edellä venäläinen nettisivusto Fontanka.fi julkaisi Pietarin eurooppalaisen yliopiston professorin Dmitri Travinin synkän arvion otsikolla ”Venäjä virtuaalisten vihollisten saarrossa”.

Duuman käsittelyyn on nimittäin tulossa laki ”hyökkääjävaltioista”, joka rinnastaa Venäjän vastaiset pakotteet sotilaallisiin hyökkäyksiin. Travin kiinnitti huomiota siihen, kuinka käsitteitä ”aggressio” ja ”hyökkäys” jo nyt käytetään tv-ohjelmissa koko ajan. Näin venäläisiä yritetään totuttaa ajatukseen, että esimerkiksi herra Rotenbergin miljoonakiinteistöjen käyttökielto voi johtaa täysimittaiseen sotaan.

Pyhää sotaa

Sellainen tänä vuonna tutuksi tullut arjen ilmiö kuin ruplan arvon romahdus, joka nakertaa venäläisen kuluttajan ostovoimaa, johtuu sekin vihollisesta. Venäjän ulkomaantiedustelun johtajan Mihail Fradkovin mukaan läntiset investointirahastot ovat hyökänneet Venäjän markkinoille valuuttakeinottelut mielessään. Näin siis valuuttamarkkinoilla jo käydään sotaa, Pyhää sotaa.

Travin osoittaa, kuinka Putinin hallinto on useita erilaisia ideologioita kokeiltuaan päätynyt yksinkertaiseen ja tehokkaaseen ratkaisuun, jolla vallan keskittämistä yksiin käsiin voidaan perustella: ajatukseen vihollisten saartamasta linnasta. Sen ulkopuolella ovat hyökkääjät, sen sisäpuolella kansallispetturit.

Mitä vähemmän kaupoissa on ruokaa, mitä nopeammin kasvavat hinnat ja inflaatio, sitä kiivaammin etsitään ulkomaalaisen hyökkäyksen merkkejä. Travin lopettaa artikkelinsa toteamalla, ettei virtuaalipelkoa tietenkään voi ruokkia loputtomiin, mutta aivan varmasti aineksia riittää vuoden 2018 presidentinvaaleihin asti.

Kansa valitsi Rosatomin

Vaikka Suomi tässä katsannossa Venäjällä luetaan ”vihollismaiden” joukkoon, suomalaiset eivät vihollisina kuitenkaan ole siitä pahimmasta päästä. Tämä kävi selväksi, kun Venäjän media näkyvästi ja kautta linjan vuodatti ylistystä eduskunnan päätökselle tilata uusi ydinvoimala Rosatomilta. Näin Suomi oli ”asettanut kumppanuuden Venäjän kanssa poliittisten suhdanteiden yläpuolelle” ja ymmärtänyt, että ”Venäjän kumppanuuden hyödyt ovat pakotteita ylempänä”.

Eduskunnan päätös sai mediassa poikkeuksellisen myönteisen vastaanoton ainakin osittain siksi, ettei Venäjän diplomatia ole viime kuukausina juuri voinut kirjata tililleen Hanhikivi-ykkösen kaltaisia kiistattomia voittoja. Sen merkitystä vielä paisuteltiin uskottelemalla, että päätös tehtiin Yhdysvaltain voimakkaasta painostuksesta huolimatta.

Niinpä päätöksestä vedettiin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Näin ratkaisun taustaa selosti energia-alan analyytikko Sergei Kontratjev: ”Suomen eduskunnan päätös on tärkeä myös siksi, että se osoittaa kansalaisyhteiskunnan kannattavan hanketta. Me näemme, että sitä eivät tarvitse vain tietyt yhtiöt kaupallisena projektina vaan miljoonat tavalliset kansalaiset, joiden mielipiteen ja tuen Suomen eduskunta on välittänyt”.

Uhkailu tuotti tulosta

Muilla rintamilla taistelu Suomea ja erityisesti sen sosiaaliviranomaisia vastaan jatkui herkeämättä. Joulukuun 8. uutistoimisto Tass ilmoitti, että marraskuussa Suomea vastaan käynnistetty suuroperaatio 10-vuotiaan tytön tapauksessa oli johtanut toivottuun tulokseen: ”Lapsi palautettiin äidilleen marraskuun lopulla sen jälkeen, kun sosiaaliviranomaisten kanssa oli pidetty toinen tapaaminen ja käyty keskustelu, jossa oli läsnä myös Venäjän suurlähetystön edustaja”.

Uusi täyslaidallinen ammuttiin joulukuun puolivälissä. Tällä kertaa oli kyseessä 14-vuotias poika, jonka viranomaiset ottivat huostaan Venäjän median mukaan siksi, että pojan äiti ”oli liian tunteellinen ja rakasti poikaansa liiaksi”. Parin päivän pyörityksen aikana Venäjän media kertoi perheen ja pojan taustasta kaiken mahdollisen.

Täydellistä piittaamattomuutta

Tahtipuikkoa heilutti taas lapsiasiamies Pavel Astahov, joka innokkaan suomalaisen apurinsa kanssa todisti, kuinka venäläisen äidin kaikkia oikeuksia oli poljettu ja kuinka pojalle oli syötetty lastenkodissa psyykenlääkkeitä, jotta hän unohtaisi oikean perheensä lopullisesti.

Edelleen kerrottiin, kuinka perhettä auttamaan määrätyt psykologit olivat ostaneet pojalle ilmakiväärin, jolla tämä oli sittemmin uhannut äitiään.

Toisin kuin marraskuussa, tällä kertaa myös Suomen viranomaiset olivat valppaina. Sekä Sosiaali- ja terveysministeriö että Suomen lapsiasiamies Tuomas Kurttila julkaisivat tiedotteet, joissa venäläisväitteet torjuttiin. Nämä tiedotteet uutistoimisto Tass pani jakeluun, mutta niiden sisältöä ei Venäjän mediassa lainattu.

Tämä saattoi johtua tavasta, jolla Kurttila, oikeutetusti, kritisoi Venäjän viranomaisten ja median toimintaa. ”Yksittäisten lasten kuvien ja taustojen tuominen voimallisesti median kautta esille ei ole lapsen edun mukaista, vaan osoittaa täydellistä piittaamattomuutta ja huonoa hallintoa”.

Ette uskalla edes ampua

Lopuksi muutama sana turvatakuista. Joulukuun 9. Venäjän hallituksen virallinen lehti Rossiskaja gazeta otti kantaa Itämeren ja Baltian alueella tapahtuneisiin alueloukkausiin. Lehti pilkkasi Natoa siitä, että se puhuu 40 ilmatilan loukkauksesta, mutta ”ei ole yhdessäkään tapauksessa yrittänyt puolustaa entisiä neuvostotasavaltoja”.

Koska järeisiin vastatoimiin ei ole ryhdytty, tämä todistaa lehden mukaan, että kaikki alueloukkauksia koskevat syytökset ovat laskelmoivaa bluffia: ”Tarinat venäläisistä sukellusveneistä ja hävittäjistä, jotka muka häiritsevät Euroopan rauhaa, ovat sepitteitä, joilla ei ole minkäänlaisia perusteita”, lehti päättää kirjoituksensa.

Kolumni kuultavissa Yle Radio Suomen Ykkösaamussa perjantaina 9.1. noin klo 08:50 ja sen jälkeen Areenassa.

Jarmo Mäkelä