Pilkkakuva on Suomessa usein vain pilakuva eli sen pitää olla hauska, graafikko Ville Tietäväinen harmittelee täkäläistä satiirin asemaa.

– Ilmeisesti Suomessa yhteiskunnallisten ristiriitojen on koettu olevan pienempiä kuin muulla. Piirtäjillä löytynee tarvetta tarttua epäkohtiin, mutta ei ole julkaisualustoja suurelle yleisölle. Esimerkiksi Ville Rannan Muhammedia ja median lammasmaisuutta käsittelevät piirrokset on julkaistu kulttuurilehti Kaltion nettisivuilla (siirryt toiseen palveluun), Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Tietäväinen sanoo.

Hänen mielestään piirroksiin viittaaminen isoissa uutisvälineissä ei itsessään ole rohkeaa journalismia tai kuvajournalismia.

Kotimaiset päätoimittajat lupasivat pariisilaiseen toimitukseen tehdyn iskun jälkeen, ettei toimituksellisia linjauksia muuteta.

– Lupaus linjojen pitämisestä on helppo pitää, koska ei Suomessa tällaista [satiiria] ole, Itsekin monikulttuurisuutta ja epätasa-arvoa töissään käsitellyt Tietäväinen sivaltaa.

Sata vuotta sitten kärkeviä julkaisuja enemmän

Suomessa oli sisällissodan jälkeen hyvin elävä pilalehdistö sekä oikeistolaisin että vasemmistolaisin äänenpainoin, sarjakuvaneuvos (siirryt toiseen palveluun) ja sarjakuvatoimittaja Juhani Tolvanen muistuttaa.

– Mutta miksei [uutta aaltoa] 1950- ja 1960-luvuilla tullutkaan? Suomenruotsalainen satiirinen lehdistö oli sentään tuolloin vielä voimissaan, Tolvanen sanoo ja viittaa muun muassa Fyreniin sekä Garm (siirryt toiseen palveluun)iin, johon Tove Jansson (siirryt toiseen palveluun)kin nuorena piirsi.

Tolvasen mielestä suomalaiseen pilapiirroskenttään on iskostunut vääränlainen kiltteys, ja sarjakuvaneuvos kehottaakin käyttämään sananvapautta katsomalla rohkeammin ovesta ulos maailman ongelmiin.