Ensimmäinen Vares-dekkarielokuvista saapui valkokankaalle 10 vuotta sitten, keskiviikkona ensi-iltansa sai yhdeksäs osa. Elokuvasarjan kimpussa on jo neljäs ohjaaja. Tällä kertaa pestin sai Saksassa 15 vuotta töitä tehnyt Hannu Salonen.
Porista lähtöisin oleva Salonen lähti Saksaan opiskelemaan elokuva-alaa ja jäi sille tielle. Ylen aamu-tv:n Tähtihetkessä Salonen kertoo, että hänellä oli jo nuorena into päästä muualle.
– Oli tunne siitä, että pitäisi päästä murtautumaan pois omista kotimaisemista. Rooli ulkomaalaisena on aika hyvä. Pidän omasta asemastani vieraana Saksassa. Ja Suomeenkin tullessani olen nykyään vieras.
Elokuvaohjaajan ammatissa vieraudesta on hyötyä, uskoo Salonen.
– En oleta, että kaikki ovat samanlaisia kuin minä itse. En kuvittele näyttelijöitä ohjatessani, että kaikilla olisi sama ymmärrys siitä, mitä tehdään. On hyvä yrittää asettautua toisten ihmisten kenkiin.
Vares – Sheriffi -kuvauksissa Antti Reiniä ja Jasper Pääkköstä ohjannut Salonen sanoo, että suomalaisten ja saksalaisten näyttelijöiden välillä on suuri ero.
– Saksalaiset näyttelijät ovat selkeästi älyllisempiä. He haluavat korostaa älyllistä rooliin lähestymistä. Sen sijaan suomalainen kaveri, ihan sama kuinka älykäs, menee tekemään 30 punnerrusta ja on sitten valmis. Suomalaisella on hyvin maanläheinen tapa lähestyä näyttelemistä. Minusta on myös kiva lähestyä ohjaamista konkreettisesti filosofoinnin sijaan.
Saksassa ohjaajaa ei arvosteta taiteilijana
Ohjaaja nähdään Saksan ja Suomen elokuva-aloilla hyvin eri tavalla, sanoo Salonen.
– Saksassa kilpailu on älyttömän rankkaa ja sitä on myös tv-yhtiöiden välillä. Kilpailua on kaikkialla. Se johtaa siihen, että ohjaaja on vuokramies, joka voidaan sormia napsauttamalla heittää pois. Suomessa ohjaajaa arvostetaan enemmän taiteilijana. Saksassa ei todellakaan ole näin. Jos et hoida asiaa kunnolla tai budjetti ei pysy kasassa, niin aika nopeasti se on siinä.
Salosen veri on vetänyt aina dekkarien puolelle ja Yle TV1:lläkin on nähty Salosen töihin lukeutuvia Kriminalisti ja Rikospaikalla -dekkareita. Saksassa on mahdollisuus tehdä paljon dekkareita ketjussa ja harjaantua genressä, sanoo Salonen.
– Suomessa tehdään selkeästi vähemmän genrejuttuja. Minä pyrin muutenkin tekemään enemmän universaaleja juttuja, muillekin kuin saksalaiselle yleisölle. Saksalaisella isolla elokuvalla on tv:ssä 100 miljoonaan katsojakunta. Potentiaaliset yleisömäärät ovat massiivisia, mukaan tulee yleensä myös Ranska.
Twitterissä: @tahtihetki (siirryt toiseen palveluun)