1. yle.fi
  2. Uutiset

"Kukaan ei haaveile tulevansa pultsariksi tai narkkariksi" – lääkeriippuvainen sairaanhoitaja kertoo avoimesti tarinansa

Sairaanhoitaja Sanna Kallio tunnistaa itsensä televisiossa pyörivästä Syke-sarjasta. Kallio jäi lääkekoukkuun ja menetti kolme eri työpaikkaa sekä lähestulkoon kaiken muunkin, ennen kuin myönsi itselleen rehellisesti olevansa riippuvainen.

Kotimaan uutiset
päihdeäiti, viina, äitiys
Juho Liukkonen / Yle

Sairaanhoitaja Sanna Kallio ei pelkää puhua omasta riippuvuudestaan avoimesti.

– Jäin lääkekoukkuun sairaanhoitajana, ja kulissit pidettiin yllä. Kukaan ei tiennyt, eivät edes naapurit, ja minulla oli omakotitalo, kaksi autoa ja lapsilla hienot vaatteet. Neljän seinän sisällä tilanne oli toinen – makasin illat töiden jälkeen sohvalla joko aineissa tai kännissä, ja mies hoiti kaikki arkiset askareet, Kallio sanoo.

Riippuvuus lähti pillereistä, sen jälkeen Kallio sanoo siirtyneensä suonensisäiseen käyttöön.

– Löydän itseni televisiossa pyörivästä Syke-sarjasta. Yhtäkkiä aloin käyttää pitkähihaisia paitoja, koska muuten kaikki olisivat nähneet ne piikitetyt suonet. Päihderiippuvaisella on myös se ongelma, että kun huulet liikkuu, niin valhe tulee. Tämän ymmärsin itse vasta hoidossa.

Kallio yritti päästä riippuvuudestaan irti myös omin voimin.

– Ensimmäisen kerran, kun huomasin olevani koukussa, yritin vieroittautua, mutta samalla löysinkin palstan, jossa neuvottiin, kuinka lääkkeestä saa erilleen tiettyjä ainesosia. Yritin raitistua, mutta huomasinkin pian erottelevani kodeiinia, joka muuttuu morfiiniksi maksassa. Itseinho, häpeä ja syyllisyys kasvoivat kasvamistaan, kunnes en enää välittänyt, vaikka tiesin tasan kaikki riskit sairaanhoitajana.

"Olen yrittänyt lopettaa jo miljoona kertaa, ja pudonnut aina vähän syvemmälle"

Sanna Kallio kertoo havahtuneensa, kun hän käveli kotiinsa, ja kertoi miehelleen menettäneensä jo kolmannen työpaikan.

– Mieheni ilmoitti, että nyt pakkaat laukun, ja lähdet hoitoon, tai mihin tahansa muualle. Hän sanoi, ettei jaksa enää, ja näin silmistä, että jos nyt jatkan enkä mene hoitoon, menetän lapset, kodin ja jopa sen miehen. Olin tuona päivänä itselleni ensimmäistä kertaa ikinä rehellinen ja myönsin, että olen yrittänyt lopettaa jo miljoona kertaa, ja pudonnut aina vähän syvemmälle.

Kallio lähti Minnesota-Hoitoon Lapualle, ja törmäsi ennakkoluuloon, jota ei ollut tullut huomanneeksi.

– Koko ajan vielä, kun tein töitä, halveksin alkoholisteja. Vietin tuntikausia ennen hoitoon lähtöä vaatekaapin edessä, ja mietin, että minähän en ala pukeutumaan niitä kaikkia pultsareita ja kassialmoja varten, ja valitsin kaapista ne virttyneimmät verkkarit. Tämä kuvastaa sitä halveksuntaa, joka kaikilla on – on vaikea hakea apua kun ajatellaan, että se on se pultsari joka sitä apua tarvii, en minä, joka käyn töissä.

Vasta ymmärrys siitä, ettei ole muita parempi, tehosi Sanna Kallioon.

– Jo viidentenä hoitopäivänä tuli tunne, ettei ne lääkkeet enää huuda mua. Kukaan ei haaveile tulevansa pultsariksi tai narkkariksi, eikä se ole niin yksinkertaista, että korkki kiinni vaan. Se tarve huutaa ja se on pakko täyttää. Se menee kaiken edelle, jopa omien lasten, ennen kuin raitistuu.

Potilasryhmissä kaikki alat edustettuina

Lapualla toimivan Minnesota-Hoidon periaatteena on, että hoitajien tulee tietää omakohtaisesti, mistä puhutaan. Sanna Kallio toimii laitoksessa nyt vastaavana hoitajana, myös muu hoitohenkilökunta koostuu toipuvista alkoholisteista tai alkoholistien läheisistä.

– Yksittäisenä potilasryhmänä meillä on suurimpana yrittäjät, ja sen jälkeen hoitohenkilökunta, eli lääkärit ja hoitajat. Kolmantena tulevat opettajat, ja joukossa on toki mukana opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä. Ei ole edes alaa, joka ei olisi edustettuna, Sanna Kallio sanoo.

Moni viettää parhaillaan tipatonta tammikuuta, ja muun muassa Yle kampanjoi Sata päivää ilman viinaa –haasteella. Alkoholiriippuvaiselle tipattomasta ei ole Kallion sanoin hyötyä, ja hän miettii, tarvitseeko tipatonta ylipäänsä miettiä, jos ongelmaa ei ole. Ongelman esiintulo voi myös kestää vuosikausia.

– Riippuvuuden kestosta on hyvä kysyä läheisiltä. Usein, kun ongelmat näkyvät työpaikalla, on perheen helvetti voinut kestää jo yli kymmenen vuotta. Moni potilas, joka tulee hoitoon, laittaa riippuvuusaikansa lyhyemmäksi, kun taas läheiset kokevat saman kestäneen jo pidempään, Kallio toteaa.

Lue seuraavaksi