Lapsen syöpä vei auttamisen tielle: "Piipahdus lelukauppaan tai pussillinen pullaakin tuo lohtua"

Monessa syöpälapsiperheessä kaikki voimat menevät arjesta selviytymiseen, pelkkä ruuanlaitto voi olla ponnistus. Pietarsaarelaisäiti päätti pistää hyvän kiertämään perheen vanhimman pojan selvittyä leukemiasta. Hän perusti yhdistyksen, joka toteuttaa unelmapäiviä ja pieniä hyviä tekoja sairaiden lasten iloksi.

terveys
Nainen ojentaa pakettia miehelle.
Nina Brännkärr-Friberg lahjoitti lelupaketin Pietarsaaren sairaalan lastenpolille.Kalle Niskala / Yle

Viisi vuotta sitten pietarsaarelainen Fribergin perhe koki elämänsä järkytyksen, kun vanhin lapsi Todde sairastui leukemiaan. Syövästä seurasi sairaalakierre, eristäytynyttä elämää, kuoleman pelkoa ja loputonta väsymystä.

Kriisin keskellä naapurit toivat portaille keittoa ja leipää. Mieleenpainuvin muisto oli, kun naapurusto järjesti Lucian vierailun Fribergin pihalle, kun perhe ei voinut infektioriskin vuoksi vierailla muualla kuin sairaalassa.

Viimein kantasolusiirto onnistui ja syöpä selätettiin, joten Todde palasi kouluun vuonna 2012. Kun pahin oli ohi, perheen äiti Nina Brännkärr-Friberg päätti pistää kokemansa hyvän kiertämään.

Kesällä 2014 hän perusti Project Liv -yhdistyksen pitkäaikaissairaiden lasten ja myös perheiden auttamiseksi.

– Ihmisten pienet teot auttoivat enemmän kuin he ehkä tajuavatkaan. Kaiken sen kaaoksen keskellä ei todellakaan jaksa miettiä, millaista ruokaa sitä perheelle laittaisi, muistelee Brännkärr-Friberg.

Unelmista totta, syövästä huolimatta

Lahjoitusvaroin pyörivä yhdistys on piristänyt lapsipotilaita lahjoin, houkutellut kantasolurekisteriin uusia luovuttajia ja toteuttanut pieniä unelmapäiviä. Joulun alla pietarsaarelaiskahvila lahjoitti syöpälapsiperheelle kassillisen leipää ja pullaa.

Viimeisin unelmapäivä vei potilaan lelukauppaan.

– Leukemiapotilaille raastava on myös se, ettei voi alhaisen vastustuskyvyn vuoksi mennä mihinkään. Niinpä me järjestimme, että lelukauppa avasi ovensa vain tälle eräälle pienellä leukemiapotilaalle hänen synttäripäivänään. Ja hän sai shoppailla rauhassa, eikä tarvinnut pelätä pöpöjä.

Potilaiden lisäksi yhdistys on ehtinyt auttamaan myös sisaruksia ja kokonaisia perheitä.

Ihmisten pienet teot auttoivat enemmän kuin he ehkä tajuavatkaan.

– Aivan lähiaikoina alkaa erään perheen vessassa remontti yhdistyksen varoilla. Sairauden iskiessä korjaustyöt jäivät kesken, pitäähän sellainen loppuun hoitaa, puhkuu Brännkärr-Friberg.

Ei kannattanut googlata

Ruotsinkielinen Fribergin perhe on kiitollinen saadusta hoidosta, mutta pelkät suomenkieliset syöpäselosteet aiheuttivat unettomia öitä.

Yön pimeinä tunteina äiti päätyi googlaamaan tietoa leukemiahoidoista ja päätyi lukemaan lähinnä Ruotsin hoitotavoista, jotka poikkeavat Suomen sairaaloiden käytännöistä.

Yhdistys onkin suunnittelemassa, mitä kaikkea materiaalia kannattaa ruotsiksi kääntää. Apuna työssä on syöpää sairastavien lasten ja nuorten yhdistys Sylva sekä yliopistosairaalat.

– Hoito-oppaat, infot ja esitteet olisin halunnut ruotsiksi. Kriisitilanteessa se oma äidinkieli on aika tärkeä.