Mensan puheenjohtaja: "Emme ole yli-ihmisiä"

Suomen Mensan historian ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja haluaa tehdä älykkyydestä arkisen asian.

Kotimaa
Henkilö tekemässä älykkyystestiä tietokoneella.
Mikko Kuusisalo / Yle

Maailmanrauha on uhattuna, kun terroristit juonittelevat länsimaisen yhteiskunnan tuhoamiseksi. Onneksi on huippuälykkäitä ihmisiä, suoranaisia neroja, jotka iskevät viisaat päänsä yhteen ja pelastavat maailman viime hetkellä kauhistuttavalta tuholta.

Vaikka maailmanrauhan säilyttäminen neroilta onnistuu, normaalit ihmissuhteet ovatkin vaikeampi pala, ja niiden ylläpitämiseen älyköt tarvitsevat normaalien ihmisten apua.

Näinhän se usein tv-sarjoissa ja elokuvissa menee: vaikka yliälykäs sankari ymmärtäisi hetkessä, miten monimutkaisella koodilla kirjoitettu sanoma avataan, tavallinen arki on hänelle suuri mysteeri.

Totuus on kuitenkin toinen.

Älykkäiden järjestön Mensan tuore Suomen-puheenjohtaja Tiina Tolonen suhtautuu populaarikulttuurin huippuälykkäistä ihmisistä tarjoamaan kuvaan ymmärtäväisesti, vaikkei kaikkea allekirjoitakaan.

– Mensalaiset eivät ole yli-ihmisiä, hän vakuuttaa hymyillen.

Omalla kohdallaan Tolonen huomaa älykkyytensä lähinnä siitä, että ongelmien ratkaiseminen on aina ollut helppoa.

– Pikemminkin se tuo haastetta, että kykenee selittämään asiat vaiheittain ja niin selvästi, että kaikki ymmärtävät, Tolonen kuvailee huippuälykkään ihmisen arkea.

Älykkäitäkin on monenlaisia

Mensan jäseneksi päästäkseen on saatava yleistä älykkyyttä mittaavassa älykkyystestissä parempi tulos kuin 98 prosentilla väestöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Mensan jäsenyys on joka 50. suomalaisen ulottuvilla. Potentiaalisia mensalaisia on Suomessa siis noin satatuhatta, Lahden kaupungin väkimäärä.

Älykkyyttä on monia eri lajeja, ja kliseinen kuva introvertista, ehkä hieman autistisesta tutkijatyypistä ei ole koko totuus mensalaisista.

– Mensalaisissa on niin intro- kuin ekstrovertteja, joiden joukkoon mahtuu niin matemaattisesti, kielellisesti kuin taiteellisestikin lahjakkaita, Tolonen kuvaa jäsenistöä.

Tolosen mukaan Mensan jäseniä yhdistääkin lähinnä juuri nopea ongelmanratkaisukyky. Myös kokonaisuuksien hahmottaminen on tyypillistä älykkäille ihmisille.

Puheenjohtaja itse haluaakin korostaa arjen älykkyyden merkitystä. Älykkyyttään ei tarvitse osoittaa pelkästään suhteellisuusteoriaa pohdiskellessa, vaan Tolosen mukaan älykkyyttä voi hyödyntää esimerkiksi muuttamisessa.

– Miten ja missä järjestyksessä pakataan, miten laatikot järjestetään uudessa kodissa ja kuinka sujuvasti tavarat alkavat asettua paikoilleen, Tolonen kuvailee älykkyyden hyödyntämistä arkielämässä.

Suomen Mensan historian ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja toivookin, että tekemällä älykkyydestä ymmärrettävämpää järjestö pystyisi houkuttelemaan nykyistä useampia ihmisiä tutustumaan älykkyyteensä ja testauttamaan itsensä.

Tällä hetkellä Suomen Mensan 2 600 jäsenestä 30 prosenttia on naisia, vaikka tutkimuksien perusteella naisten ja miesten keskimääräisessä älykkyydessä ei ole tilastollisesti havaittavia eroja. Tosiasia kuitenkin on, että miehet ovat innokkaampia mittauttamaan älynlahjojaan.

– Olisivatko miehet kilpailuhenkisempiä, vai pitävätkö kliseiset mielikuvat naiset pois älykkyystesteistä, Tolonen pohdiskelee naisten vähäisen osuuden syitä.

Mensan sydäntä lähellä: Lahjakkaat lapset

Älykkyys tai lahjakkuus eivät ole yksin aikuisten oikeus. Esimerkiksi Euroopan unionissa on kiinnitetty erityistä huomiota erittäin lahjakkaisiin lapsiin ja heidän kykyjensä tukemiseen. Unionin huolena on, että lapsien lahjakkuutta ei kyetä hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla, jolloin riskinä on esimerkiksi lahjakkuuksien katoaminen unionin ulkopuolisiin maihin.

Myös Suomen Mensa on ottanut asiakseen tukea ja auttaa lahjakkaita lapsia, vaikka älykkyys ja lahjakkuus eivät täysin sama asia olekaan: älykkyys on lahjakkuuden osatekijä, Mensasta muistutetaan. Toisaalta ominaisuudet toki korreloivat keskenään: jollakin alalla erityislahjakas on usein myös huippuälykäs.

Suomen Mensaa kiinnostaa etenkin lahjakkaiden lasten asema kouluissa.

– Lahjakkaat lapset -ohjelma sai alkunsa vanhempien yhteydenotoista; he halusivat selvittää lapsiensa älykkyyttä ja tukea mahdollista lahjakkuutta, kertoo toiminnan alusta Mensan Lahjakkaat lapset -ohjelmavastaavana toiminut Tuuli Humina.

Mensan tavoitteena yleensäkin on älykkyyden tunnistaminen ja hyödyntäminen, eikä lahjakkaiden lapsien kohdalla haluta tehdä poikkeusta. Mensan mukaan lahjakkaan lapsen tukemisesta hyötyvät niin lapsi itse kuin lapsen lähipiirikin – viime kädessä koko yhteiskunta.

Ongelma onkin se, miten lahjakkuudet saadaan poimittua esiin, etenkin kun opettajilla on jo nyt aivan riittävän suuri työtaakka. Huminan mukaan ongelmatonta lahjakkuutta kun ei välttämättä huomatakaan lainkaan.

– Jos lapsella on koulussa ongelmia, häntä tutkitaan ja mahdollinen erityislahjakkuus huomataan. Mutta jos mitään ongelmia ei ole, lahjakkuus voi jäädä piiloon, Humina pohtii.

On kuitenkin syytä muistaa, että kaikki ongelmalapset eivät ole erityislahjakkaita eikä kaikilla erityislahjakkailla lapsilla ole ongelmia – vaikka moni ongelmalapsen vanhempi ehkä niin toivoisikin. Moni erityislahjakas lapsi viihtyy koulussakin vallan mainiosti.

Humina korostaa, että Mensa ei pyri asettamaan lapsia eriarvoiseen asemaan ja nostamaan lahjakkaita lapsia erityisasemaan, päinvastoin.

– Kyse on siitä, että kaikille koululaisille halutaan antaa kykyjä ja taitoja vastaavaa koulutusta ja estää lasten alisuoriutumista. Lahjakkaankin lapsen on hyvä oppia työnteon mallia koulussa, Humina kuvailee projektin päämääriä.

Mensa järjestää ystävänpäivänä 14.2. älykkyystestejä Suomen suurimmissa kaupungeissa.