Eläkeläiset vetävät käsityökerhoja ja ohjaavat liikuntaa – lähiöiden yhteisöllisyys on ikäihmisten vastuulla

Ikääntyneillä on suuri rooli kaupunkien lähiöalueiden yhteisöllisyyden luomisessa. He ovat aktiivisia toimijoita tai hyvän hengen luojia. Vanhukselle yhteisöllisyys luo turvallisuuden tunnetta ja pidentää mahdollisuutta asua kotona. Sosiaalityön professori Marjaana Seppänen uskoo yhteisöllisyyden uuteen tulemiseen.

ilmiöt
Marjaana Seppänen.
Kirsti Pohjanväre / Yle

Ikääntyneillä on erittäin iso rooli kaupunkien lähiöalueiden yhteisöllisyyden rakentumisessa, sanoo Lapin yliopistossa toimiva sosiaalityön professori Marjaana Seppänen.

Seppänen tekee parhaillaan tutkimusta, jossa hän tarkastelee ikääntyneiden elämää lahtelaisessa lähiössä.

Liipolan lähiö edustaa tyypillistä 1960–1970-luvulla rakennettua asuntoaluetta, joita on Suomessa paljon. Alueen väestö on iäkkäämpää verrattuna kaupungin ikäjakaumaan yleensä.

Iäkkäimmät ovat Seppäsen mukaan myös kiinnittyneitä asuinalueeseensa.

– Yhteisöllisyys voi rakentua vahvasti asuntoalueen iäkkäiden varaan. He luovat positiivista henkeä ja he ovat ylpeitä alueestaan, sanoo Seppänen.

Yhteisöllisyys vaikuttaa vanhusten kotona-asumiseen

Vanhuspolitiikan nykylinjaus on se, että ihmiset asuisivat mahdollisimman pitkään kotonaan. Tällöin asuinympäristön merkitys asukkaille korostuu.

Liipolassa asuu hyvinkin iäkkäitä ja suhteellisen huonokuntoisia vanhuksia.

Kun palvelut vähenevät, yhteisöllisyyden tarve voi kasvaa.

Marjaana Seppänen

– Kun palvelut vähenevät, yhteisöllisyyden tarve voi kasvaa. Yksi esimerkki on kaupassakäynti. Liipola sijaitsee mäen päällä. Yhteisöllisyyteen perustuvaa apua saatetaan tarvita ostosten kuljettamiseen kauppakeskuksesta kotiin.

Yhteisöllisyyden suurin merkitys on turvallisuudentunteessa.

Liipolassa ikääntyneet eivät suinkaan olleet tutkimuksen mukaan niitä, jotka olisivat kokeneet alueen ongelmat: ostoskeskuksen juopottelijat ja paikkojen rikkomisen suurimpina. He eivät myöskään kokeneet asuinympäristöä pelottavana tai uhkaa rikollisuudesta.

– Usein huonokuntoiset iäkkäät ja erityisesti naiset asuvat elämänsä viimeiset vuodet yksin. He elävät ison osan päivästä itsekseen. Pelot liittyvät yksinäisyyteen. Kuka auttaa, jos kotona sattuu jotakin? Se, että tuntee naapureita, kahvitellaan ja rupatellaan naapurien kesken sekä autetaan, luo turvallisuudentunnetta ja hyvinvointia.

Ikäihmiset toiminnan vetäjinä

Iäkkäät ovat aloitteellisia: he tekevät aloitteita, järjestävät tilaisuuksia tai toimintaa ja kutsuvat ihmisiä mukaan.

– Ikääntyneiden joukossaon toiminnan käynnistäjiä ja innostajia, tekemisen moottoreita ja alueen hyväksi toimivia asukasaktiiveja. Toiset ovat sitten mukaantulijoita.

Näen paluuta yhteisöllisyyteen, mutta siinä eri muotoja kuin ennen.

Marjaana Seppänen

Tiloilla on iso merkitys yhteisöllisyydelle. Liipolassa keskeisiä tiloja ovat asukastupa Toimela, seurakuntakeskus ja rakenteilla oleva monitoimitalo, joka Seppäsen mukaan on jatkossa merkityksellinen yhteisöllisyyden kannalta eri ryhmille. Siihen on tarkoitus järjestää tilaa asukastoiminnalle. Yhteisöllistä toimintaa toteutetaan monella tasolla.

– On lähiöseuratoimintaa ja asukastupien aktiiveja. Joku pitää vapaaehtoisesti käsityökerhoa tai ohjaa liikuntaryhmää. Seurakuntakeskuksessa järjestetään keskiviikkolounaita, jotka perustuvat siihen, että ihmiset osallistuvat vapaaehtoisina myös ruuan valmistamiseen. Asuintaloissa saattaa olla kahvittelua sekä talkoita ja talon asioiden hoitamista yhdessä, kuvailee Seppänen.

Yhteisöllisyyteen osallistutaan eri tavoilla. Tutkijan mukaan melkein kaikki ainakin juttelevat naapurin kanssa.

Iso osa asukkaista osallistuu yhteisöllisyyteen jollakin tavalla. Aktiivisia osallistujia on kuitenkin vähemmän.

– Yhteisöllisyydessä toisille on tärkeintä tunne, että kuuluu tänne, että on liipolalainen. Tärkeää on tuntea, että jos tarvitsee apua, niin naapureilta sitä saa. Aktiiviset joukot eivät ole isoja, mutta toiminta luo ympärilleen aktiivisuuden henkeä ja yhteisöllisyyden tunnetta.

Yhteisöllisyys heräilee uudelleen

Yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa vanhempi ikäpolvi on säilyttänyt oman yhteisöllisyytensä. Seppäsen mielestä olemme myös menossa kohti yhteisöllisyyttä uudelleen.

– Iäkkäillä yhteisöllisyys on tullut mukaan elämään jo äidinmaidossa. Siksi se on helpommin heräteltävissä. Eläkeiässä paikallisuus ja se, että on ihmisiä lähellä, saa enemmän merkitystä. Elämänvaihe tuo yhteisöllisyyden esille. Nuorempien ikäpolvien elämässä yhteisöllisyys on tullut uudenlaisena. Näen paluuta yhteisöllisyyteen, mutta siinä eri muotoja kuin ennen.

Yhteisöllisyys on monen tekijän summa, johon liittyy asumisen pituus alueella. Liipolan tyyppiselle lähiöalueelle tultiin alun perin kaupungistumisen aikaan, kun ihmiset tulivat Lahteen töihin teollisuuden palvelukseen.

Osa alkuperäisistä asukkaista on jäänyt alueelle ja heidän lapsensa ovat hankkineet asuntonsa sieltä. Osalle lähiöt olivat ja ovat edelleen läpikulkupaikkoja. Perheet hakeutuvat lähiöstä omakotitaloon ja opiskelijat jatkavat elämäänsä muualla opintojen loputtua.

– Lähiö tai sen rakennuskantatyyppi ei määritä yhteisöllisyyttä. On alueita, joissa yhteisöllisyyttä on ja joissa ei ole. Merkittävää on se, että alueella syntyy ihmissuhteita. Se on lähtökohta yhteisöllisyydelle, sanoo Seppänen.