Urheilu on aikuisten leikkiä, vaikka sillä on sotilaallinen historia

Mikä saa ihmiset kilpailemaan toisiaan vastaan urheilussa? Taustalla on miehuuden ja voimien osoittaamista, mutta myös koko ihmisen kehittämistä.

urheilu
Vapaaottelijat treenaavat häkissä.
Toimittaja Harri Nousiainen ja professori Reijo Heikkinen ruotivat nettisarjassaan kaikkea sitä tietoa mitä ihmisillä kulkee mukanaan, mutta jonka alkuperää ei tule mietittyä.

Nykyään urheiluna pidettäviä taitoja on harjoiteltu historiassa taisteluiden voittamiseksi. Esimerkiksi keihäänheitolla on yhteys sotilaalliseen toimintaan, koska keihäs on myös ase.

– Antiikin aikana heitettiin tarkkuutta. Keihäänheittopaikasta noin 30 metrin päässä oli pyöreä rengas. Se, joka heitti lähelle renkaan keskustaa, oli voittaja, ei suinkaan se, joka heitti pisimmälle, kertoo professori Reijo Heikkinen.

Moni muukin laji on muuttanut muotoaan. Esimerkiksi nykyisen vapaaottelun esiasteena voidaan pitää lajia, joka tunnettiin antiikin Kreikassa nimellä pankration.

– Se oli antiikin Kreikassa arvostettu laji. Siinä miehet kamppailivat kaikin käytettävissä olevin keinoin. Siinä oli luvallisia kaikki iskut ja potkut, ainoastaan silmien puhkominen ja pureminen oli kiellettyä. Joskus kävi myös niin, että ottelussa vastustaja kuoli.

Urheilua Zeuksen mieliksi

Toisen vahingoittaminen keihäällä tai kehon voimalla ei tunnu kovin leikkisältä. Urheilun taustalta löytyykin myös palvontaa.

– Jos ajatellaan urheilulajejaja niiden syntyhistoriaa, niin alun perin ideana oli se, että nuoret miehet kilvoittelivat keskenään ja pyrkivät niin osoittamaan omaa miehuuttaan ja voimaansa vastakkaiselle sukupuolelle. Siinä oli kysymys samasta ilmiöstä kuin eläinmaailmassa. Antiikin Kreikassa se jalostui, urheilusta tuli jumalanpalvelusta. Ne olivat palvontamenoja antiikin olympialaisissa, joissa juostiin stadionjuoksuja, painittiin sekä heitettiin keihästä ja kiekkoa. Ne olivat palvelumenoja, joissa pyrittiin palvomaan Zeusta, kreikkalaista ylijumalaa, selittää Reijo Heikkinen.

Antiikin Kreikassa se jalostui, urheilusta tuli jumalanpalvelusta. Ne olivat palvontamenoja antiikin olympialaisissa, joissa juostiin stadionjuoksuja ja painittiin ja heitettiin keihästä ja kiekkoa.

Reijo Heikkinen

Urheilua voidaan kuitenkin professori Heikkisen mukaan pitää yhtenä leikin muotona, urheilussa kilpaileminen perustuu leikkiin.

– Ihminen on homo ludens eli leikkivä ihminen. Ne, jotka katsovat jääkiekko-otteluita, eivät tajua, että siinä leikitään.

Liikkumisen ja liikunnallisten taitojen on aina katsottu olevan kehittävää. Siksi moni laji on kehittynyt Britteinsaarten yksityiskouluissa.

– Siellä oli periaatteena mens sana in corpore sano eli terve sielu terveessä ruumiissa. Siihen kuului liikuntakasvatus hyvin oleellisesti. Monet tämän päivän urheilulajit ovat syntyneet nimenomaan Yhdistyneissä kuningaskunnissa. Muun muassa nykyiset juoksumatkat, golf, tennis, poolo ja uinti ovat alun perin brittien kehittämiä lajeja, kertoo Reijo Heikkinen.

Toimittaja Harri Nousiainen ja professori Reijo Heikkinen ovat tehneet aiemmin monta radiosarjaa, yli 200 jaksoa, Yle Kainuun lähetyksiin muun muassa Kainuun historiasta, kainuulaisista merkkihenkilöistä ja patsaista. Nyt monumenttimiehet käsittelevät sarjassaan mukanamme kulkevia asioita. Vastasyntyneilläkin on menneisyyden reppu, mutta aikuisikään ehtineillä se on jo todella iso.