"Olemme sukulaiskansoja, mutta emme tunne toisiamme" – Lennart Meri kuvasi kiellettyä aihetta sinnikkäästi

Se mitä Ville Haapasalo teki 2010-luvulla tv-sarjassaan, teki Lennart Meri jo yli 40 vuotta aiemmin. Kirjailija ja poliitikko esitteli dokumenteissaan pieniä suomensukuisia kansoja, vaikka aihe oli neuvostoaikaan kaikkea muuta kuin hyväksytty.

Kotimaa
Lennart Meren dokumenttielokuvista kertova näyttely on avoinna Kouvolan pääkirjastossa
Lennart Meren dokumenttielokuvista kertova näyttely on avoinna Kouvolan pääkirjastossa.Kirsi Partanen / Yle

Lennart Meri (1929-2006) oli paitsi kirjailija ja entinen Viron presidentti, myös elokuvantekijä. Meri kiersi ahkerasti Neuvostoliitossa suomalais-ugrilaisten kansojen parissa parikymmentä vuotta ja taltioi näkemänsä dokumenttielokuviksi. Viiden dokumentin sarjan aloitti vuonna 1970 valmistunut Vesilinnun kansa. Vuonna 1972 valmistunut Linnunradan tuulet palkittiin puolestaan New Yorkin elokuvajuhlilla.

Suomalaisten ja virolaisten lisäksi Meri tutustui muun muassa unkarilaisiin, manseihin, karjalaisiin, komeihin, vepsäläisiin ja mareihin. Aivan kaikkialle Meri ei kuvausryhmänsä kanssa pääsyt, mutta filmille tallentui silti paljon harvinaista materiaalia. Materiaalia kertyi esimerkiksi Siperiassa asuvien hantien karhunpeijaisrituaaleista ja samaaneista.

Dokumentteihin ja matkoilta otettuihin kuviin voi nyt tutustua Kouvolan pääkirjastoon kootussa näyttelyssä. Näyttelyssä on kaikkiaan 200 kuvaa.

Viron Suomen-instituutin johtaja Grete Ahtola sanoo, että Lennart Meri oli monella tavalla uudisraivaaja.

Lennart Meren käyttämä matkalaukku
Viron Suomen-instituutin johtaja Grete Ahtola esittelee Lennart Meren matkoillaan käyttämää matkalaukkua.Kirsi Partanen / Yle

– Monet taiteilijat seurasivat perässä, ja esimerkiksi säveltäjät ja graafikot ottivat vaikutteita dokumenteista. Se on aika merkittävää, koska silloin Virossa elettiin vielä neuvostoaikaa.

– Suomalais-ugrilaisille kansoille yhteistä on sellainen pienien kansojen mentaliteetti. Kielissä on aika paljon samankaltaisuuksia, arvioi Ahtola.

Vesilinnun kansa -dokumentti esitettiin tuoreeltaan Suomessa, mutta ei Virossa. Tuolloin pienistä Siperiassa asuvista kansoista ei saanut puhua avoimesti, ja tiedon puute näkyy vielä tänä päivänäkin.

– Olemme sukulaiskansoja, mutta emme tiedä toistemme kulttuureista, kielistä ja tavoista. Esimerkiksi meillä virolaisilla ja suomalaisilla on vielä niin paljon opittavaa toisistamme.

Jos dokumenttien aihe oli jo etukäteen vaikea, ei helppoa ollut myöskään paikallisten ihmisten kanssa toimiminen. Meri kertoi, että kuvaamiseen suhtauduttiin nuivasti ja ryhmä joutui käyttämään kaikki diplomaattiset keinot ihmisten suostutteluun. Grete Ahtola sanoo, että tämäkin piirre on hyvin tyypillinen suomalais-ugrilaisille. Kuvaaminen ei tuo onnea.

Näyttely ei sisällä juuri historiallista faktaa ja numeroita, mutta sitäkin enemmän tunnetta. Näyttelyn tekstit ovat Lennart Meren kuvaajan Enn Säden käsialaa. Hän käytti apuna päiväkirjoja, joita ryhmän jäsenet pitivät matkojen aikana.