Millainen on äänestäjän poliittinen vastuu?

Kun poliitikko tekee raskaan virheen, hänelle saattaa koitua siitä sanktio. Esimerkiksi ministeri voi menettää virkansa, kun hän joutuu kantamaan mokastaan ns. poliittisen vastuun. Harva tulee ajatelleeksi, että myös tavallinen äänestäjä saattaa saada poliittisesta virheestään ”rangaistuksen”, joka voi käydä hänelle kalliiksi, arvioi politiikan toimittaja Timo Seppänen.

Kotimaa
Timo Seppänen Näkökulma-kuva piirros
Stina Tuominen / Yle

Suomalaisessa demokratiassa kansalaisella on paljon oikeuksia ja vapauksia. Hänellä on mm. oikeus äänestää vaaleissa ja vapaus olla halutessaan äänestämättä. Kansalainen on myös oikeutettu arvostelemaan vapaasti maan poliittista johtoa.

Vapaus tuo yleensä mukanaan myös vastuuta, mutta päteekö tuo sääntö myös kansaan kaikkivaltiaaseen? Tuovatko kansalaisen laajat poliittiset oikeudet hänelle myös käytännössä jonkinlaista poliittista vastuuta?

"Minä kannan tästä poliittisen vastuun." Tämän lauseen kuulee yleensä vain merkittävässä asemassa olevan poliitikon suusta. Käsite "poliittinen vastuu" viittaakin yleensä nimenomaan poliitikon vastuisiin.

Käsitettä "poliittinen vastuu" käytetään yleensä kahdessa merkityksessä. Toisaalta sanapari viittaa siihen, että hallituksen ministerit ovat vastuussa tekemisistään eduskunnalle. Kyse voi olla myös kansanedustajan vastuusta äänestäjilleen.

Jos ministeri tekee kohtuuttoman virheen, eduskunta voi erottaa hänet. Ministeri voi erota tehtävästään myös oma-aloitteisesti poliittiseen vastuuseensa vedoten. Näin teki Heidi Hautala (siirryt toiseen palveluun) vuoden 2013 syksyllä.

Joskus kansanedustaja sanoo tekemänsä raskaan mokan jälkeen, että hän kantaa tekemisistään poliittisen vastuun. Tällä kansanedustaja tarkoittaa sitä, että äänestäjillä on mahdollisuus pudottaa hänet eduskunnasta seuraavissa vaaleissa. Marja Tiura (siirryt toiseen palveluun) viittasi poliittiseen vastuuseensa vuonna 2008, kun kävi ilmi, että hän oli salannut vaalirahoituksensa yksityiskohtia. Seuraavissa vaaleissa Tiura ei päässytkään eduskuntaan.

Poliitikko saattaa siis saada "rangaistuksen" poliittisen vastuun realisoituessa. Tätä tapahtuu kuitenkin suhteellisen harvoin. Monien mielestä liian harvoin. Tällä kannalla on esimerkiksi prosessioikeuden emeritusprofessori Jyrki Virolainen (siirryt toiseen palveluun).

Mutta voiko tavalliselle äänestäjälle koitua jonkinlainen sanktio hänen poliittisen käyttäytymisensä vuoksi? Onko ns. rivikansalainen poliittisessa vastuussa mistään, jollei hänellä ole edes velvollisuutta äänestää?

Olisiko eduskunnan legitimiteetti nykyistä parempi, jos kaikki äänestysikäiset kansalaiset osallistuisivat vaaleihin?

Timo Seppänen

Kantaakseen poliittista vastuuta yhteiskunnan jäsenenä rivikansalaisen tulisi mielestäni vähintäänkin käydä äänestämässä. Monissa maissa, mm. Italiassa, kansalaisilla on äänestysvelvollisuus ja äänestämättä jättämisestä seuraa sakkorangaistus.

Olisiko oikein ja kohtuullista säätää Suomessakin eduskuntavaaleihin äänestyspakko? Olisiko eduskunnan legitimiteetti nykyistä parempi, jos kaikki äänestysikäiset kansalaiset osallistuisivat vaaleihin? Mene ja tiedä.

Vaikka äänestyspakko ajaisi lähes koko kansan vaaliuurnille, se ei välttämättä muuttaisi vaalien tulosta juuri lainkaan. Suuri osa pakolla vaalipaikalle ajetuista ihmisistä äänestäisi todennäköisesti tyhjää tai Aku Ankkaa.

Se, että osa kansasta jättää äänestämättä, ei aiheuta maalle välttämättä kovinkaan suurta haittaa. Mutta äänestäjäkunta voi tekemisillään aiheuttaa isänmaalle hyvinkin suurta vahinkoa. Sellainen voi koitua, jos kansalaiset valitsevat poliittisille johtopaikoille liian paljon lahjattomia, yhteistyökyvyttömiä ja vastuuntunnottomia yksilöitä.

Jos kansalainen kokee, että maata johtavat typerät, aikaansaamattomat, omia etujaan ajavat pyrkyrit, keitä asiasta on syyttäminen? Keitä muita siitä voisi syyttää kuin äänestäjiä ja äänestämättä jättäneitä? Kansanedustajat ovat kansan valitsemia.

Vaalien lähestyessä kannattaa pitää mielessään esimerkiksi se, että maan johdon talouspoliittisten virheiden lasku lankeaa aina kansalaisten maksettavaksi. Tuo lasku on sanktio, joka kansalaiselle lankeaa, jollei hän osaa kantaa omaa poliittista vastuutaan kypsällä tavalla.

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että jokaisen suomalaisen pitäisi äänestää samalla tavalla ja samaa puoluetta. Demokratian toteutuminen edellyttää nimenomaan sitä, että eduskunnassa on puolueita ja kansanedustajia, jotka edustavat keskeisiä kansalais- ja intressiryhmiä.

Oleellista on ennen kaikkea se, että jokaisen äänestäjän kannattaa oman etunsa nimissä antaa äänensä mahdollisimman pätevälle ja vastuulliselle henkilölle, henkilölle, joka on sitoutunut selkeän ja johdonmukaisen poliittisen ohjelman toteuttamiseen.

Jos äänestäjäkunta kantaa poliittisen vastuunsa järkevästi, se saattaa saada siitä kohtuullisia palkintoja; esimerkiksi maan talous saattaa elpyä, julkinen talous voi tasapainottua ja verotuskin kevetä.

Palkinnoista ei voi valitettavasti kuitenkaan antaa takuuta. Monesti äänestäjä joutuu nimittäin huomaamaan, että hänen valitsemansa edustaja/puolue pettää antamansa odotukset, kääntää takkinsa ja sortuu tukemaan politiikkaa, joka on oman äänestäjäkunnan kannalta haitallista. Kuluvalla vaalikaudella tällaisia tuntemuksia on ollut monen puolueen äänestäjillä.

Kenelle siis antaisin oman ääneni, jotta voisin saada rangaistuksen sijaan palkinnon? Siinä riittääkin pohtimista muutamaksi kuukaudeksi, sillä myönnän: valintapäätös ei ole helppo. Onneksi päteviäkin ehdokkaita tulee tarjolle yllin kyllin. Lopulta minunkin täytyy vain rohjeta tehdä valinta, meni syteen tai saveen.