Allekirjoittaminen: "Tarvitsen sitä vaikka työpaikassa jonnekin viraston seinälle tai semmoisiin paikkoihin"

Vanhanaikaisessa kaunokirjoittamisessa kynä ei noussut paperista kuin hetkittäin. Kirjoitustyyli on kuitenkin hiipinyt tekstauksen suuntaan. Syksyn 2016 jälkeen kouluissa ei tarvitse enää opettaa kaunokirjoitusta lainkaan. Tätä myötä myös ihmisten allekirjoitustyyli tulee muuttumaan.

kulttuuri
Alakoululainen kirjoittaa pulpetissaan vihkoon.
Sini Salmirinne / Yle

Teroitin rahisee rytmikkäästi kajaanilaisen Teppanan koulun pienimpien luokkahuoneessa.

– Tylsällä kynällä tulee suttuista jälkeä. Pitää tehdä rauhassa eikä häseltää. Tavuviivat sanoihin ja sormiväli sanojen välille, ynnää ykkösluokkalainen Jere teroittamisen lomassa opettajan antamia kirjoitusohjeita.

Opettaja Ulla Klemetti on paimentanut 17 ekaluokkalaista kirjoitustehtävän kimppuun. Kirjoittamista on lähdetty harjoittelemaan syksyllä, heti koulun alettua. Kirjain, pari viikossa tahdilla saatiin kaikki kirjaimet koluttua läpi jouluun mennessä.

– Ekaluokalla opetetaan pien- ja suuraakkoset. Periaatteessa voimme puhua tekstauskirjaimista. Toisella luokalla harjoitellaan vasta kaunokirjoittamista.

Ulla Klemetillä on yli 30 vuoden kokemus opettajan työstä. Tässä ajassa käsialakirjoittaminenkin on muuttanut tyyliään muutamia kertoja.

– Itse olen sitä mieltä, että 80-luvulla tullut kaunokirjoitustyyliin modernisointi oli vielä ihan sujuva tyyli. Mutta tämä uusin tyyli ei mielestäni ole niin joustava, asettelee Ulla Klemetti sanansa.

Ekaluokkalaisen vihko, jossa kirjoitusharjoituksia.
Sini Salmirinne / Yle

Seuraava suuri muutos on jo hyväksytty ja tulee koulumaailmassa eteen syksyllä 2016. Tuolloin koulujen ei enää tarvitse opettaa sidosteisia kirjaimia eli kaunokirjoitusta. Opetus keskittyy tekstaustaitoihin ja näppäinkirjoittamiseen.

Allekirjoittamisen aloittelijat

Monet tahot ovat ehtineet pohtimaan sitä, kuinka kaunokirjoittamisen taidon ja tarpeen häviäminen vaikuttaa ihmisten hienomotorisiin taitoihin ja arkeen. Yksi näkökulma on mahdollinen allekirjoittamisen muuttuminen tai häviäminen.

– Meillä puhuimme tämän ekaluokan kanssa allekirjoituksen tärkeydestä ja sopimuksen tekemisestä, kun puhuimme luokan säännöistä. Jokainen sitoutui niihin allekirjoittamalla oman nimensä. Näin lapsi sitoutui sääntöihin ja teki niistä totta, kertoo luokanopettaja Ulla Klemetti.

Lapset pohtivat allekirjoittamista vielä hiukan hämillään.

– Se on semmoinen, että jos vaikka joku tulee, niin äidin ja isän pitää laittaa allekirjoitus.

– Vanhemmat laittavat allekirjoituksia reissuvihkoon.

– Minä varmaan joudun jatkossa laittamaan allekirjoituksen ainakin kokeeseen.

– Aikuisena tarvitsen allekirjoitusta vaikka työpaikassa jonnekin virasto seinälle tai semmoisiin paikkoihin. Papereihin.

Vaikka kajaanilaisen ekaluokkaiset ovat jo rustanneet nimensä luokan sääntöjen alle, opettaja arvelee, etteivät lapset vielä ymmärrä allekirjoituksen merkitystä.

– Allekirjoitushan on tärkeä asia. Minä hyväksyn sillä jotain, hyväksyn opettajana lasten todistuksen, kaupan kuitin. Asia on sillä allekirjoituksella selvä, sillä on merkitys. Mutta eivät lapset taida vielä ymmärtää allekirjoittamisen tärkeyttä. Ehkä ymmärrys tulee vähän ekaluokkaa myöhemmin, Ulla Klemetti tuumii.

Ekaluokkalaisten luontoaiheisia piirrustuksia.
Sini Salmirinne / Yle

Silti lapsilla on jo jonkinlainen mielikuva allekirjoituksesta.

– Monet lapset haluavat jo ekaluokalla kirjoittaa oman nimensä kaunokirjoituksella, vaikka he eivät periaatteessa tätä kirjoitustyyliä vielä osaakaan. He ottavat mallia luokan opetuskirjaimista - ja kai itse idea on otettu vanhemmilta. Lapset ovat kenties huomanneet, että kun aikuiset kirjoittavat allekirjoituksensa eri paikkoihin, he käyttävät kaunokirjoitusta, ei tekstausta.

Tekstattu tulevaisuus

– Oikeastaan ensimmäinen allekirjoitus tulee siinä, kun lapsi laittaa kuvataidetöidensä helmaan oman nimensä. Siinä huomaa, kuinka lapsi kirjoittaa oman nimensä, opettaja Ulla Klemetti kuvailee.

Allekirjoittamisessa ohjeistamme myös, minne laitat nimen, miten laitat nimen, laita se kauniisti.

Ulla Klemetti

Opettaja pääsee seuraamaan lasten allekirjoituksen kehittymistä koulutaipaleen ja taitojen edistyessä.

– Syksyllä näkee, mistä ekaluokkalainen lähtee liikenteeseen, mutta sitten kirjaimet, kädenjälki alkavat kehittymään. Työkirjoissa, vihkoissa alkaa nähdä oman kädenjäljen. Samoin kuin niissä kuvataidetöissä lapsi signeeraa oman nimensä.

– Kirjaimiin ja tekstiin tulee harjoituksen myöstä sujuvuutta, kirjainten koon muuttumista. Allekirjoittamisessa ohjeistamme myös, minne laitat nimen, miten laitat nimen, laita se kauniisti. Kyllä lapset oppivat, kun heitä ohjeistetaan, Klemetti sanoo.

Kajaanin Teppanan koulun ekaloukkalaiset istuvat luokkahuoneessaan ja tekevät vihkoon kirjoitustehtäviä.
Sini Salmirinne / Yle

Ulla Klemetti on pistänyt opettajan työssään merkille, että lasten kädentaidot ovat vuosien varrella heikenneet. Osalla lapsista hienomotoriset taidot ovat hiukan hukassa, esimerkiksi oikeaoppinen kynäote. Klemetti itse toivoo, että kaunokirjoittaminen säilyisi.

– Se on sujuva tapa kirjoittaa nopeasti käsin. Mutta näinhän se on, että käsialanäytteet tulevat muuttumaan, grafologeilla on jatkossa erilaista tutkimista, Klemetti naurahtaa.

– Näin voi käydä, että ihmisten oma persoonallinen käsiala voi häipyä. Ehkä ihmiset tekstaavat jatkossa oman nimensä.