Nainen on harvinainen näky arkunkantajana – ennen pelättiin vainajan vahingoittavan sikiötä

Suomalaisessa hautajaiskulttuurissa elää vahvana käsitys, että arkunkantajat ovat miehiä. Historiassa nainen on kuitenkin kantanut arkkua useammin kuin nykyään.

ilmiöt
Hautajaiset Malmin hautausmaan siunauskappelissa
Armi Laukia / YLE

Arkunkantajiin liittyy vain kirjoittamattomia lakeja, sanoo Kajaanin seurakunnan kirkkoherra Marko Miettinen.

– Joskus kysytään, että sopiiko se, että nainen kantaa arkkua. Totta kai se käy, mutta harvemmin se keskusteluun tulee, sanoo Miettinen.

Hautajaisiin voi olla nykyään muutenkin vaikea löytää kantajia, kun sukulaiset asuvat ympäri Suomea ja iäkkäiden, pitkään laitoshoidossa olleiden vainajien ystäväpiiri on kaventunut. Ei ole harvinaista, että pappi tai suntiokin kantavat arkkua, jos saattoväki on vähissä. Kirkkoherra Miettisen mukaan nainen on arkunkantajana erityisesti, jos saattoväki on pieni.

Nainen oli aiemmin kuitenkin yleisempi näky arkunkantajana kuin nykyään, kertoo suomalaisen kuoleman historiaan perehtynyt yliopistotutkija ja Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran puheenjohtaja.

– Erityisesti nuoret naiset nuorta naispuolista vainajaa kantamassa on ollut tavallista entisaikaan, vielä 1900-luvun puolellakin. Samoin sota-aikana sisaret saattoivat kantaa kaatuneen veljensä hautaan, varsinkin lottapuvuissa, kertoo Ilona Pajari Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselta.

Nainen arkunkantajana on aina ollut harvinainen ilmiö, mutta Pajarin mukaan se on kadonnut nykyaikana lähes kokonaan.

Ajatellaan, että arkku vainajineen on niin raskas, ettei nainen jaksa kantaa – kuitenkaan ei miehiltä yleensä kysytä, mikä on päivän kunto.

Ilona Pajari

– Joku saattaa kantaa esimerkiksi miehensä arkkua, ja tätä pidetään suurena poikkeuksena. Ajatellaan, että arkku vainajineen on niin raskas, ettei nainen jaksa kantaa – kuitenkaan ei miehiltä yleensä kysytä, mikä on päivän kunto, kertoo yliopistotutkija Ilona Pajari Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselta.

Uskomus esti naimisissa olevia naisia

Arkunkantaminen on raskasta sekä fyysisesti että henkisesti. Hautajaisissa arkku kulkee nykyään suurimman osan matkasta vaunun päällä, mutta vaativin osuus on arkun laskeminen hautaan liinojen varassa.

Vaikka naiset ovat kantaneet historiassa arkkua useammin kuin nyt, siviilisääty on vaikuttanut asiaan, kertoo yliopistotutkija Ilona Pajari.

– Naimisissa olevan naisen toimiminen kantajana on ollut vaikeampi asia, sitä en ole tavannut. Kenties ajatus siitä, että nainen voi olla raskaana, ja vainajan läheisyys on jotenkin vaaraksi sikiölle, on estänyt hedelmällisyysikäisiä naineita naisia muutenkaan olemasta vainajan kanssa tekemisissä.

Kukkaseppele
Yle

Kyseessä on tavallinen perinteinen uskomus, joka eli kauan sitten.

– Esimerkiksi ruumiinpesijät olivat perinteisesti vaihdevuodet ohittaneita naisia, joskin tästäkin oli jo osin luovuttu jo yli sata vuotta sitten, sanoo Ilona Pajari.

Arkunkanto auttoi Nooraa surutyössä

Noora Hämeenaho oli kantamassa isäänsä hautaan 10 vuotta sitten.

– Se oli oma isä. En edes ajatellut, etteikö se olisi automaattisesti itsestäänselvyys, että auttaisin isää viimeiselle matkalle.

Kajaanin seurakunnan kirkkoherra Marko Miettinen tukee ajatusta.

En edes ajatellut, etteikö se olisi automaattisesti itsestäänselvyys, että auttaisin isää viimeiselle matkalle.

Noora Hämeenaho

– Naiset, jotka haluavat kantaa, heillä täytyy olla vakaa tahto siihen.

Hämeenahon mukaan arkku tuntui kyllä painavalta, mutta hän ei kokenut kantamista liian hankalaksi. Arkun ympärillä on yleensä kuusi kantajaa. Marko Miettisen mukaan kokeneemmat kantajat pystyvät kantamaan neljästäänkin.

– Joltakin kuulin sellaisen kommentin, että oli hieno asia, että olin kantamassa. En muista enää millä paikalla kannoin, mutta katsoimme sellaisen paikan, että ei tule suurinta painoa, kertoo Noora Hämeenaho.

Arkun kantaminen auttoi Hämeenahoa surutyössä.

– Se oli yksi osa sitä. Monet muutkin asiat tehtiin siten – ruumisautolla ajettiin niiden rakennusten kautta, joissa isä oli ollut. Kaikki käsitteli jotenkin tapahtunutta.