Jari Järvelä: Suomessa ei oltukaan enää Charlieita, kun lipulla pilailtiin

Kirjailija Jari Järvelä kritisoi suomalaista itsesensuuria ja toivoo maahan enemmän terävää poliittista satiiria. Jumalanpilkasta ei pitäisi hänen mielestään enää rangaista nykypäivänä.

Kotimaa
Jari Järvelä
Jari JärveläRaine Martikainen / Yle

Kotkalaiskirjailija Jari Järvelä on monen muun tapaan seurannut herkeämättä Pariisin viimeaikaisia tapahtumia. Terroristien hyökkäyksessä satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen kuoli kaikkiaan 12 ihmistä. Järvelä on pitänyt aihetta esillä aktiivisesti muun muassa Twitterissä.

Hirvittävästä tragediasta huolimatta Järvelä pitää hyvänä, että sananvapaus on nyt noussut näiin laajaksi keskusteluaiheeksi. Uhrien muistoa kunnioitettiin sunnuntaina Pariisissa marssilla, johon osallistui miljoonia ihmisiä. Eturivissä oli kuitenkin ihmisiä, joiden omat teot sananvapauden suhteen eivät kestä päivänvaloa.

– Siellä oli valtionjohtajia, jotka omissa maissaan rajoittavat sananvapautta. Se oli monelle myös esiintymisen ja patsastelun paikka, Järvelä toteaa.

EsimerkiksiIsraelissa on arvosteltupääministeri Benjamin Netanjahun esiintymistä. Netanjahun ei pitänyt edes osallistua tilaisuuteen, mutta kun hänen saapumisensa varmistui, esitti Ranska ripeästi kutsun myös palestiinalaisten presidentille Mahmoud Abbasille. Israelissapääministeriä on kritisoitu rauhanmarssin käyttämisestä omaan vaalityöhön.

Siellä oli valtionjohtajia, jotka omissa maissaan rajoittavat sananvapautta

Jari Järvelä

Suomessa sananvapaus, mutta sitä ei käytetä

Suomi sijoittuu vuodesta toiseen kärkisijoille lehdistönvapautta mittaavissa vertailuissa, ja Pariisin kaltaisten hyökkäysten on erittäin vaikea kuvitella kohdistuvan suomalaisiin tiedotusvälineisiin. Toisaalta Suomessa sananvapautta pidetään jo niin itsestäänselvänä asiana, että sen käyttö on jo turhan säästeliästä.

Suomessa media on Järvelä mielestä turhan korrekti esimerkiksi poliitikkojen ja urheilijoiden suhteen. Esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa käytetään paljon kovempaa kieltä.

– Suomessa kirjoitetaan silkkihansikkain esimerkiksi urheilijoista, jotka ovat jo uransa ehtoopuolella, mutta jatkavat silti vuodesta toiseen.

Kirjailija hakee syytä suomalaisten itsesensuuriin suomettuneisuuden vuosista. Neuvostoliiton arvosteluun reagoitiin voimakkaasti, ja tämä on jättänyt jälkensä ilmapiiriin. Esimerkkinä Järvelä mainitsee Kari Suomalaisen neuvostojohtaja Hrustsovista tekemän Volgan lautturit -pilapiirroksen, jota presidentti Kekkonen jopa pahoitteli itänaapurille.

– Kekkonen pyysi Suomalaista saunomaan ja syömään Tamminiemeen, jotta he olisivat voineet keskustella asiasta. Suomalainen vastasi, että hän ei ole likainen eikä nälkäinen. Hän oli niitä harvoja, jotka eivät menneet mukaan sen ajan liehittelyyn. Suomettuminen on ikävä sana, mutta nykyäänkin osaamme olla kätevästi vähän suomettuneita.

– Jonkun pitäisi sanoa hovinarrin tavoin miten asiat ovat, eikä miten niiden haluttaisiin olevan. Politiikka on nykyään aikamoista hymistelyä ja kaikkien pitäisi yksimielisesti katsoa positiivisesti ja energisesti tulevaisuuteen. Se on sitä entisajan hoviliehittelyä, toteaa Järvelä.

Pariisin tapahtumien jälkeen Suomessa on keskusteltu myös siitä, pitäisikö laista poistaa maininta jumalanpilkasta. Jari Järvelä pitää lakia menneisyyden jäänteenä ja vertaa sitä aviorikoksesta rankaisemiseen.

Kuunnelmaa piti siistiä viime hetkellä

Itseään Järvelä ei myönnä sensuroivansa, mutta joitakin aiheita hän ei katso tarpeelliseksi käsitellä. Tällaisiä aiheita ovat esimerkiksi silmitön väkivalta ja lapsiin kohdistuvat hirveydet. Ulkopuoliseen sensuuriin Järvelä kertoo törmänneensä, kun hän kirjoitti YlelleKirveellä töitä-nimisen kuunnelman. Tummaa huumoria sisältävässä tarinassa eduskunnassa alkaa tapahtua veritöitä.

Jonkun pitäisi sanoa hovinarrin tavoin miten asiat ovat, eikä miten niiden haluttaisiin olevan

Jari Järvelä

Järvelä kirjoitti kaiken aidoilla nimillä, mutta viime hetkellä nimet pitikin jättää pois. Jäljelle jäivät kuitenkin tittelit ja puoluekannat, ja hahmojen äänet olivat lähellä alkuperäisiä.

– Olin tosin varautunut tällaiseen sensuuriin, sillä Ylessä on korkeilla paikoilla poliittisesti nimitettyjä henkilöitä. Mutta oli virkistävää lähestyä politiikkaa purevasti. Monella poliitikolla olisi peiliin katsomisen paikka. Jos he eivät itse siihen pysty, täytyy jonkun katsoa heidän puolestaan.

Viikonloppuna pienimuotoisen kohun aiheutti MTV:n uusi viihdeohjelma Kingi. Ohjelmassa koomikko Aku Hirviniemi esiintyi Suomen lippua muistuttavaan kankaaseen kietoutuneena. Esityksen jälkeen Hirviniemen esittämä hahmo talloi lipun päälle. Isänmaalliset piirit (siirryt toiseen palveluun) tuohtuivat, ja tapaus poiki jopa tukun rikosilmoituksia (siirryt toiseen palveluun).

Tuohtumus on Jari Järvelän mielestä erikoista, kun Pariisin iskujen jälkeen iso joukko ihmisiä jakoi sosiaalisessa mediassa Je suis Charlie (Minä olen Charlie) -lausetta, jolla osoitettiin tukea Charlie Hebdolle ja sananvapaudelle.

– Pari päivää myöhemmin iltapäivälehti nostaa lööppiin sen, miten Suomessa kehdataan kohdella lippua epäkunnioittavasti televisiossa. Se on tosi kaksinaamaista. Pitäisi hyväksyä sitten se oikeus myös Suomessa.