Monet sisäkorvaimplantin saaneista tarvitsevat edelleen tulkkia

Sisäkorvaistutetta käyttävistä lapsista ja nuorista osa tarvitsee edelleen tulkkauspalvelua. Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Kelan tutkimuksen perusteella puheterapia on tärkein kuntoutusmuoto.

Terveys ja hyvinvointi
Kaksi poikaa keskustelemassa pöydän ääressä.

Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten ja nuorten kuntoutus- ja tulkkaustarpeista on saatu uutta tietoa. Humanistinen ammattikorkeakoulu Humak ja Kela havaitsivat tutkimuksen tarpeelliseksi koska aihetta on tutkittu kansainvälisestikin vähän. Tietoa pyritään hyödyntämään mm. viittomakielen tulkkien koulutuksen suunnittelussa.

Uudenaikaista sisäkorvaistutetta molemmissa korvissa käyttävät lapset kuulevat melko hyvin, kun taas vanhempaa tekniikkaa käyttävistä yli puolet tarvitsee tulkkausta.

– Yhden implantin saaneiden ryhmässä tulkkaustuki on tärkeää. Eri asia on millaista tulkkausta tarvitaan, sillä näyttää siltä, että vain 10 prosenttia viittoo aitoa suomalaista viittomakieltä, kertoo tutkimuksen tehnyt tutkija, FT Päivi Rainò.

Sisäkorvaimplantteja on leikattu Suomessa noin 20 vuoden ajan. Toimenpiteen ja sen jälkeisen kuntoutuksen tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman hyvä kommunikaatiokyky kuulon ja puheen avulla. Nykyään 95:lle prosenttia kuurona syntyneistä lapsista leikataan sisäkorvaistute.

Lasten tärkein kuntoutuskeino on puheterapia, jota tarvitsi 80 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. Tutkimuksessa vanhemmat toivoivat, että puheterapia olisi jatkuvaa eikä sitä tarjottaisi vain lyhyissä pätkissä.

Vaikuttaa kuurojen yhteisöön ja tulkkikoulutukseen

Humanistinen ammattikorkeakoulu pohtii vielä, miten tulkkauksen tarve ja muoto muuttuu tulevaisuudessa ja kuinka tulkkikoulutusta pitäisi sen vuoksi muuttaa. Kysymys kuuluu: Käytetäänkö jatkossa puhdasta viittomakieltä, viitottua puhetta vai jotain siltä väliltä? Päivä Rainòn mukaan muutos on väistämätön, ja asiasta on tärkeää keskustella, koska se tulee vaikuttamaan koko kuurojen ryhmään.

– Tämä asia on ollut jonkinlainen tabu, mutta nyt siitä täytyy keskustella ja siihen täytyy puuttua, koska vielä ratkaisua ei ole löytynyt.

Toinen viittomakielen tulkkien kouluttaja Diakonia-ammattikorkeakoulu on jo muuttanut opetussuunnitelmansa siten, että aiempaa useampi opiskelija erikoistuu johonkin muuhun viittomakielen tulkkaamiseen. Humakissa asia on siis vielä pohdinnassa.

Suhtautuminen viittomakieleen yhä varautunutta

Tutkimuksen aikana Päivi Rainólle kävi selväksi, että kuulovammaisten lasten kuntoutuksessa viittomakieleen suhtaudutaan edelleen osin epäilevästi.

– Ajatellaan, että viittomakieltä tarvitsevat vain kuurosokeat tai monivammaiset. Mielestäni sitä voi tarvita kuka vain. Voi olla vaikka, ettei kuule kunnolla, ja silloin viittomakieli on ihan positiivinen asia. Mutta osa kuntoutusalan tutkijoista liittää pitää viittomakieltä negatiivisena asiana. Halusin, että myös tämä näkyy tutkimusraportissa. Mutta tutkimustulokset myös osoittavat selvästi, että myös hyvin kuulevat tarvitsevat joskus tulkkia, Rainò toteaa.