Kerran heikkoihin jäihin pudonnut ei kaipaa takaisin – "Henki oli mennä tutuilla vesillä"

Säännöstellyissä vesissä jääolosuhteet vaihtelevat nopeasti. 30 senttiä paksu jää matalassa lahdelmassa ei kerro mitään virtapaikkojen olosuhteista.

luonto
Mies pilkkimässä viimassa
Antti Eintola / Yle

Pekka Välkki kävelee Pyhäjärven jäälle Lempäälän Mäyriässä. Lunta on tupruttanut yöllä runsaasti, mutta nyt tuulee kovaa.

Lumi nousee ilmaan, hämärtää horisontin, kasaantuu mataliksi dyyneiksi ja jättää paljaita kohtia jäälle.

Hyvä paikallistuntemus on kaikki kaikessa.

Pekka Välkki

– Laikuttaa. Tulee ihanteellinen kalakeli. Valoisammat paikat keräävät kaloja jään alle, lapsesta asti pilkkinyt Välkki virnistää.

Pilkkiminen on sukuvika

Eläkepäiviään viettävä mies on kulkenut jäillä joka talvi jo viitisenkymmentä vuotta.

– Kai se jo äidinmaidosta lähti. Pappa ja isä olivat molemmat innokkaita pilkkijöitä, ja silloin juniorit kulkivat mukana. Niin minäkin, Välkki sanoo.

Titaanikaira iskeytyy jäähän lähellä rantaa ja viidessä sekunnissa reikä on valmis.

– Jää on tässä 25-30 senttiä paksua. Virtapaikat ovat tosin täälläkin sellaisia, ettei muualta tulleen kannata lähteä yksin ihmettelemään. Hyvä paikallistuntemus on kaikki kaikessa.

Jää voi aina yllättää

Ilman naskaleita en olisi tässä.

Pekka Välkki

Jäätäkin oppii lukemaan vuosien mittaan. Runsaan lumen läpi ei tosin näe kukaan – silloin pitää tuntea vesistö kuin omat taskunsa.

Välillä sekään ei riitä. Pekka Välkki putosi heikkoihin jäihin tutuilla vesillä, ja lähtö oli lähellä.

– Oli pystyvirtaus yllättävässä paikassa. Viisi minuuttia vietin reiässä, ja se oli jo melkein liikaa, kun pystyvirtaus painoi jalkoja jäätä vasten. Ilman naskaleita en olisi tässä.

Kuluvan talven sahaavat lämpötilat eivät ole pilkkijöiden mieleen.

– Kyllähän se näkyy. Varsinkin virtapaikoissa jää on todella huonoa. Lumettomat paikat kyllä vahvistuvat, jos lämpötila pysyy kunnolla pakkasella.