Lapset eivät enää leiki mäkikotkia

Mäkihypyn harrastajien määrä laskee vuosi vuodelta. Juniorityötä tehdään, mutta taistelu lasten ja nuorten vapaa-ajasta käy kovana.

urheilu
Juniorimäkihyppääjä
Tuukka Tervonen / Yle

Ennen vanhaan oli monen mäenlaskuun kelpaavan kukkulan rinteessä itse tehtyjä hyppyreitä. Nämä tösät olivat tärkeässä roolissa, kun mäkihyppykärpäsen puraisemat juniorit hakivat ensituntumaa mäkihyppyyn.

Lajia tuntevat ovat seuranneet huolestuneina sitä, kuinka tösiä ei enää tehdä, eivätkä lapset ja nuoret hakeudu spontaanisti lajin pariin.

Sama trendi on huomattu esimerkiksi jääkiekossa, jossa valitetaan sitä, että juniorien taidot ovat huonommat kuin takavuosina.

Janne Ylijärvi

– Sama trendi on huomattu esimerkiksi jääkiekossa, jossa valitetaan sitä, että juniorien taidot ovat huonommat kuin takavuosina, koska lapset kokoontuvat yhä harvemmin pihapeleihin, joissa haettiin ensimmäinen tuntuma lajiin, kertoo Lahden Hiihtoseuran mäkivalmentaja Janne Ylijärvi.

Mäkijuniorit ovat uhanalainen laji

Esimerkiksi Lahti on ollut mäkihypyn mahtikaupunki, mikä ei kuitenkaan näy mäkihyppyjuniorien määrässä. Ylijärven mukaan Lahdesta löytyy viitisenkymmentä lisenssin maksanutta junioria.

Suomen Hiihtoliitosta kerrotaan, että ilmiö on valtakunnallinen.

– Suomessa oli viime kaudella 118 nuorten ski-passin lunastanutta junioria, ja b-lisenssin lunasti vain alle 90 iältään 13–18-vuotiasta nuorta. Laskeva trendi on näkynyt harrastajaluvuissa jo muutaman vuoden ajan, kertoo lajikoordinaattori Saija Heinonen.

Heikkolumiset talvet ovat verottaneet tiettyjä ikäluokkia rankalla kädellä.

Janne Ylijärvi

Mäkihypyn alamäen syitä on pohdittu monella taholla, ja tunnetuimmat syyt ovat yleisesti tiedossa.

– Heikkolumiset talvet ovat verottaneet tiettyjä ikäluokkia rankalla kädellä, sisäliikunta- ja joukkuelajien suosio on kasvanut, eikä suomalaisella mäkihypyllä ole tällä hetkellä tarjota sellaisia esikuvia, jotka kilpailisivat maailman huipulla, luettelee Ylijärvi.

Mäkihyppy lähtee vastaiskuun

Mäkimaajoukkueen päävalmentaja Jani Klinga on kuitenkin sitä mieltä, että mäkikotkat eivät vielä kelpaa uhanalaisten lajien listoille.

– Olemme pohtineet monenlaisia keinoja perinteisten hiihtolajien tulevaisuudennäkymien parantamiseksi, enkä usko, että peli on alkuunkaan vielä pelattu.

Klinganostaa esille esimerkiksi leikkiin perustuvan talviurheilulajien yhteisen vision.

Innon syttyessä lapset voisivat sitten spontaanisti ryhtyä harrastamaan sellaista lajia, joka alkaa kiinnostaa.

Jani Klinga

– Toivoisimme lisää leikkimieltä ja hiihtolajien välistä yhteistoimintaa. Johonkin laskettelukeskukseen, esimerkiksi Messilään, voitaisiin tehdä vaikka tällainen lasten paikka, jossa voisi kokeilla kaikkia hiihtolajeja. Innon syttyessä lapset voisivat sitten spontaanisti ryhtyä harrastamaan sellaista lajia, joka alkaa kiinnostaa.

Klinga olisi myös valmis muuttamaan lajin ulkoista ilmettä.

– Monessa muussa lajissa on jo huomattu se, että itse laji ei aina riitä pitämään yleisön mielenkiintoa yllä. Meidänkin pitää miettiä sitä, otammeko mukaan show-meininkiä ja muuta ohjelmaa, jotta saadaan nuorten kiinnostumaan. Ennen lapsille riitti se, että sai uuden pulkan, nykyään pulkka ei pärjää kilpailussa iPadin kanssa.

– Olemme jo saaneet hyvää palautetta ympäri maata kiertävästä Lasten mäkiviikko -tapahtumasta, eikä sovi unohtaa uudelleen markkinoille tuotua mäkihyppääjäukko-leluakaan, jolla itsekin leikin pienenä. Se on edelleen lapsia kiinnostava lelu, joka luo positiivista kuvaa mäkihypystä omalla laillaan.