Italiassa presidentti on ollut kansakunnan isähahmo

Presidentti Giorgio Napolitanon merkitys Italian yhteiskunnan vakaudelle ja poliittisen järjestelmän toimivuudelle on ollut valtava. Maata lähes vuosikymmenen isällisesti johtanut ja kohta 90 vuotta täyttävä Napolitano nauttii suurta kansansuosiota. Presidentti-instituutio onkin ainoa poliittinen toimielin, johon valtaosa italialaisista vielä uskaltaa luottaa.

Italian presidentti Giorgio Napolitano. Kuva: Antonio Nardelli / EPA

Italian politiikan käänteet ovat usein täynnä dramatiikkaa - mafiapaljastuksia, lehmänkauppoja, ja selkään puukottamista. Tämän draaman yläpuolella on jo yhdeksän vuoden ajan istunut presidentti Giorgio Napolitano, joka on paimentanut kurittomia poliitikkoja kuin rehtori tarkkailuluokkaansa. Draamaa ei saa irti edes Napolitanon kesken toista presidenttikauttaan tulleesta eroilmoituksesta. Tosin seuraajan löytämisestä, siitä saattaa syntyä draamaa ihan tarpeeksi.

Napolitano suostui 2013 keväällä toiselle presidenttikaudelleen vastentahtoisesti. Hän ei alun perin ollut tehtävään edes ehdolla, ilmoitettuaan ensimmäisen kautensa jälkeen jäävänsä eläkkeelle. Vaalit osoittautuivat kuitenkin katastrofaalisiksi. Lukuisten äänestyskierrosten jälkeen kukaan ehdokkaista ei saanut taakseen tarvittavasti valitsijamiesääniä, parlamentti ajautui kaaokseen ja kaduilla nähtiin jopa eri puolueiden kannattajien väkivaltaisia yhteenottoja. Lopulta puolueet anoivat yhteen ääneen Napolitanoa jatkamaan tehtävässään, mihin tämä suostui ilmoittaen kuitenkin jo silloin, ettei aio istua presidentinlinnassa koko seitsenvuotiskauttaan.

Joulukuussa Napolitano ilmoitti lopulta jättävänsä eroilmoituksensa. Hänen terveydentilansa oli huonontunut silminnähden, ja esimerkiksi presidentti Sauli Niinistön vieraillessa Roomassa marraskuussa ei Napolitanolla ollut enää voimia laskeutua portaita alas ottamaan Niinistöä vastaan.

**Italia tarvitsee Napolitanon kaltaista johtajaa. **Johtajaa, joka istuu myrskyisen puoluepolitiikan yläpuolella, puuttuen siihen kuitenkin tarpeen vaatiessa. Ja Italiassa tarve vaatii usein. Hallituksien keskimääräinen elinajanodote on alle vuoden.

Presidentti ei ole Italiassa pelkästään muodollinen valtionpäämies. Hänellä on valta hajottaa parlamentti ja määrätä tarvittaessa uudet vaalit. Hän on myös vastuussa hallituksen luomisen valvonnasta ja hallitustunnustelijan, eli siis tulevan pääministerin, valinnasta. Napolitano on käyttänyt tätä valtaa aina tarvittaessa, ja esimerkiksi Silvio Berlusconin erottaminen pääministerin istuimelta eurokriisin ollessa kuumimmillaan syksyllä 2011 luetaan pitkälti juuri hänen ansiokseen.

Italian talous on yskinyt jo yli vuosikymmenen. Tämä lisää tarvetta moraaliselle johtajalle, johon presidentti-instituutio on omiaan. Kuvaavaa on, että samalla kun vain 3% italialaisista uskoo poliitikkojen kykyyn parantaa maan tilannetta, saa presidentti Napolitano positiivisen arvosanan neljältä viidestä italialaisesta.

Kuva: Ettore Ferrari / Epa

Silvio Berlusconi. Siinä on mies, jonka käsissä seuraavan presidentin valinta on. Kyllä, luitte oikein. Berlusconi, joka tuomittiin veropetoksesta ja jolle langetettiin elinikäinen kielto toimia politiikassa, johtaa edelleen parlamentin ulkopuolelta Forza Italia -puoluettaan, joka on vaa’ankieliasemassa, kun seuraavaa presidenttiä lähdetään valitsemaan.

Italiassa presidentin valitsee parlamentista ja alueparlamenttien edustajista koostuva valitsijamiehistö, jossa pääministeri Matteo Renzin johtamalla vasemmistolaisella demokraattipuolueella ei ole tarvittavaa enemmistöä. Anarkistisesta Viiden Tähden Liikkeestä ei ole Renzille apua, sillä he ovat luvanneet torpata kaikkien muiden paitsi oman ehdokkaansa valinnan. Jäljelle jää siis kolmas suurista puolueista, Berlusconin Forza Italia.

Tämä ei välttämättä ole haitaksi Renzille. Kompromissiehdokas nimittäin tarkoittaa, että hänestä ei tule haastajaa ei Renzin, muttei myöskään Berlusconin auktoriteetille. Ja miehethän ovat tottuneet kompromisseihin – onhan heidän välillään solmittu niin sanottu Nazarenon sopimus kaikkien Renzin esittelemien poliittisten ja taloudellisten uudistusten taustalla.

**Yhtään ennakkosuosikkia Napolitanon seuraajaksi ei ole. **Italian politiikan suuret nimet – entinen pääministeri ja Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi, sekä Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi ovat poissa pelistä. Prodi siksi, että hän on Berlusconin arkkivihollinen, eikä voisi koskaan saada hänen tukeaan, ja Draghi siksi, ettei ole tehtävästä vielä kiinnostunut. Varmuudella voidaan oikeastaan vain sanoa, että seuraava presidentti on lähellä poliittista keskustaa, muuten ei Berlusconi hänen taakseen asetu.

Joka tapauksessa uusi presidentti tullaan valitsemaan viimeistään helmikuun alussa. Renzi toivoo, että valinnasta ei kehkeytyisi samanlaista sekasortoa kuin viime kerralla. Hänen laskeva poliittinen tähtensä ei kestäisi tällaista skandaalia, varsinkin, koska parlamentti ei siinä tapauksessa ehtisi pureutua Renzin kiirehtimiin uudistuksiin.

Sujuvaa valintaa toivovat varmasti myös muut EU-johtajat, puhumattakaan markkinavoimista. Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous, eikä se osoita vieläkään toipumisen merkkejä. Renzin lupaamat uudistukset saattavat olla oikea lääke, mutta ne vaativat toimiakseen poliittista vakautta. Sen takuumiehenä on Italiassa presidentti.