Sitomista, eristämistä, lyömistä – kehitysvammaisten lasten rankaiseminen yllättävän yleistä

Kehitysvammaisia lapsia estettiin liikkumasta sitomalla tai heidät eristettiin toiseen huoneeseen, käy ilmi pakkokeinojen käyttöä selvittäneestä tutkimuksesta. Pöyristyttävin tieto oli kuritusväkivallan yleisyys, vaikka se on vastoin lakia.

Kotimaa

Kehitysvammaisten lasten rankaisemista kartoittanut tutkimus on karua luettavaa.

Joka viides kehitysvammaisen lapsen vanhempi kertoi alaikäisen lapsensa joutuneen pakkokeinojen kohteeksi asuin- ja hoitopaikassaan tai koulussaan, käy ilmi Jyväskylän ja Helsingin yliopiston laajasta kyselytutkimuksesta.

Vanhemmista vain pieni osa oli antanut luvan rangaista lasta päiväkodissa, koulussa, päivätoimintakeskuksessa tai asumisyksikössä.

Kehitysvammaisten lasten liikkuminen estettiin muun muassa sitomalla (yleisyys 16 %) ja hänet saatettiin eristää lukittuun huoneeseen (14 %). Myös kuritusväkivalta, kuten lyöminen tai tukistaminen (7 %) oli yllättävän yleistä, vaikka laki yksiselitteisesti kieltää sen.

Pakkotoimia käytettiin yleisimmin laitoksissa ja erityisluokissa. Eniten niitä käytettiin lapsen koulutaipaleen alkuvuosina.

– Vaikeasti kehitysvammaisilla lapsilla on tavallista enemmän käytöshäiriöitä. Juuri tämä altistaa heidät liian rankkojen seuraamusten käytölle, kertoo professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitokselta.

Pehmeät toimet tepsivät kovia otteita paremmin

Vanhemmat kertoivat pakkotoimien aiheuttaneen lapselle fyysistä kipua tai vaurioita, kuten mustelmia. Monet vanhemmat olivat puhuneet asiasta opettajien ja hoitohenkilökunnan kanssa, jotta nämä lopettaisivat pakkotoimien käytön.

Lähes kaikki pakkotoimet voitaisiin korvata lainmukaisilla ja inhimillisillä keinoilla, kuten antamalla lapselle suunnitelmallista opetusta ongelmien korjaamiseksi.

– Kehitysvammaisiin lapsiin kohdistuva eristäminen, sitominen ja kuritusväkivalta olisi saatava loppumaan nopeasti, painottaa Saloviita.

Vanhempien mukaan pakon käyttö oli kirjattu vain harvoin oppilaan henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan ja lapsen käytöksen parantamissuunnitelmia ei juurikaan tehty. Kurinpidosta ei myöskään tiedotettu vanhemmille.

Professori Saloviidan mielestä kodista kaikkein poikkeavimmat kehitysvammaisten hoito- ja kasvatusympäristöt pitäisi sulkea. Kehitysvammaisten lasten henkilökuntaa tulisi jatkuvasti kouluttaa ja pakon käyttöä hoitopaikoissa pitäisi koko ajan arvioida ja seurata. Saloviita katsoo lisäksi, että lainsäädäntöön tarvittaisiin muutoksia.

Jyväskylän ja Helsingin yliopiston yhteistutkimus julkaistaan lähiaikoina brittiläisessä _Journal of Applied Research in Intellectual Disabilities _–lehdessä. Tutkimukseen vastasi 245 vaikeasti kehitysvammaisen lapsen perhettä.