Rovaniemellä on bändejä pilvin pimein - treenitiloista pulaa

Rovaniemellä toimii harrastajien tietojen mukaan lähes sata aktiivista bändiä. Onnekkaimmat niistä saavat soittaa soittotiloiksi kunnostetuissa kiinteistöissä, mutta useat bändit harjoittelevat kellareihin ja autotalleihin kyhätyissä treenitiloissa. Silti edes kunnollisten treenitilojen puute tai keikkojen vähyys ei saa nuorten rokkareiden soittointoa sammumaan.

musiikki
Sime Yliaska
"Sime" YliaskaJarmo Siivikko / Yle
Ville Mäntyniemi
Kitaristi Ville Mäntyniemen (kuvassa) ja promoottori Sime Yliaskan haastattelu ja kuva: Jarmo Siivikko / Yle
Sime Yliaska
Sime kannustaa yhtyeitä olemaan aktiivisia joka suuntaan.Jarmo Siivikko / Yle

Vaikka erilaiset tietokonepohjaiset harrastukset leviävät nuorison piirissä, on soittoharrastus pitänyt pintansa Rovaniemellä. Paikkakunnalla toimii kymmeniä ellei jopa sata aktiivista harrastajabändiä tai ryhmää.

Useimmat niistä haluisivat ylös kellareista ja treenikämpistä, mutta keikkojen saanti on kohtuullisen vaikeaa. Se vaatii aktiivisuutta ja jatkuvaa yhteydenottoa keikkajärjestäjiin. Promoottori Sime Yliaska kannustaakin bändejä olemaan omatoimisia.

– Minäkin olen valmis neuvomaan ja jelppimään bändejä keikka-asioissa ja muussa bändin kehittämistoiminnassa, kunhan vain minuun otetaan yhteyttä. En minä kotoa tai treenikämpiltä lähde noin vain ketään hakemaan, Sime naurahtaa.

Yliaska kertoo kuvaavan jutun jonkin ajan takaa Simerockista. Sairastapauksen vuoksi yhdelle sivulavoista syntyi bändin mentävä aukko. Sime laittoi sanan kietrtämään, että ensimmäinen bändi, joka ilmoittautuu hänelle, saa keikan. Kukaan ei soittanut.

Treenikämppä on lähes lottovoitto

Kitaristi Ville Mäntyniemi harjoittelee bändinsä kanssa Torikeitaan treenitilassa, joka sijatsee rakennuksen kellarissa. Ville sanoo olevansa tyytyväinen ja onnekas soiton harrastaja.

– Onneksi bändin rumpalilla oli valmiina treenipaikka ja päästiin tänne harjoittelemaan. Tämä on kimppakämppä yhden toisen bändin kanssa, mutta hyvin on sopu säilynyt, Ville kertoo.

Villen mukaan kaikilla ei ole näin hyvin. Esimerkiksi Rakkatiellä harjoittelevat bändit pelkäävät, että heiltä puretaan treenitalo alta.

– Se olisi kova isku soittajille. Siinä joutuisivat kymmenet bändit taivasalle, Ville Mäntyniemi pelkää.

Mäntyniemen oma bändi haaveilee ensimmäisestä keikastaan. Esteenä on vielä pari muuttujaa: laulaja pitäisi saada, ja iskevä bändin linjaa kuvaava nimi pitäisi keksiä.

– Keikkapaikatkin ovat kortilla ainakin täällä Rovaniemellä, varsinkin tällaiselle kasariheviin nojaavalle rokkibändille. Oli harmi kun Tivolikin lopetti, Ville Mäntyniemi noituu.

Kolme askelta keikalle

Sime Yliaska haluaa autaa bändejä kellareista keikalle. Hän neuvookin bändejä olemaan oma-aloitteisia. Kaikki lähtee Yliaskan mielestä biiseistä ja kokonaisuudesta. Bändin pitää herättää miellnkiinto.

– Eka askel keikalle on se, että tuote on kunnossa. Bändillä on hyviä biisejä, ja ne osataan kohtuullisesti esittää. Sen jälkeen alkaa jalkatyö. On otettava yhteyksiä keikanjärjestäjiin ja baarinpitäjiin, on myytävä itsensä. Hyvä olisi jos bändi nimi jäisi vielä kertalaakista kaaliin. Aluksi ei kuitenkaan kannata haaveilla ruhtinaallisista keikkapalkkioista. Voi olla, että joku keikka pitää heittää ihan promomielessä, Sime opastaa.

– Siitä se lähtee. Sana kulkee ja väki tulee keikalle. Toivottavasti, Sime sanoo.