Tutkija: Konfliktialueilta palaavien sopeuttamisohjelma ei ratkaise suurta ongelmaa

Sopeuttamisohjelmaa testataan parhaillaan muutamalla paikkakunnalla.

Kotimaa

Syyrian ja Irakin taistelualueille matkanneet ja sieltä kotimaihinsa palaavat ihmiset ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia turvallisuusviranomaisille ympäri maailmaa.

Suomessa sisäministeriö on suunnitellut sopeutusohjelmaa konfliktialueelta palaaville. A-studiossa vieraillut Lähi-itään erikoistunut maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Juha Saarinen ei kuitenkaan usko sen ratkaisevan koko ongelmaa.

– Mitään ihmelääkettä ei ole. Jokaisen [riskinä pidetyn henkilön] kohdalla pitää miettiä, miksi hän on lähtenyt konfliktialueelle, mitä tehnyt ja miksi palannut.

– Sopeuttamisohelma voi toimia sellaisten kohdalla, jotka jo empivät omaa sitoutumistaan terrorijärjestöön, mutta radikaali-islamiin kiinni jääneisiin eivät integroimisohjelmat auta. Tähän ongelmaan meillä ei ole toistaiseksi vastausta.

A-studiossa niinikään vierailleen sisäministeriön kansliapäällikön Päivi Nergin mukaan sopeuttamisohjelmaa testataan parhaillaan.

– Tästä on muutama pilotti menossa, yksi Helsingin seudulla. Siinä testataan, miten riskihenkiöiden kanssa päästään keskusteluun ja miten heidät voidaan sopuettaa takaisin yhteiskuntaan. Jos henkilö ei kuitenkaan ole tehnyt rikoksia, se on paljon hänestä kiinni.

Ranskassa iskun tehneet veljekset olivat olleet poliisin seurannassa, mutta seuranta oli lopetettu. Asian taustoja tutkitaan, mutta yhtenä ongelmana on jo noussut esiin Ranskan tiedustelupalvelun resurssipula.

Riskihenkilöiden seuranta on suuri urakka, muistuttaa Juha Saarinen.

– Ranskassa puhutaan tuhansista radikalisoituineista henkilöistä, joiden pitäisi olla seurannassa. Kaikkien seuraaminen ympäri vuorokauden ei vain käytännössä ole mahdollista. Seurannassa sitten joudutaan prioirisoimaan henkilöitä, joista arvioidaan, että saattaisi olla välitön uhka.

Sisäministeriön Nergin mukaan resurssiongelma tunnetaan Suomessakin, vaikka pienemmässä mittakaavassa.

– Meillä on sama toimintamalli olemassa riskihenkilöiden suhteen. Tietoja päiviteään ja tehdään seuraamispäätöksiä. Kuten Ranskassa, mekin joudumme jatkuvasti arvioimaan, mikä on uhka, keitä voidaan seurata ja onko tullut uusia henkilöitä.