Kansainvälinen tuulahdus Turun yöelämässä – Viljon disko

Viljon disko oli moderni henkireikä 70-luvun alun turkulaisessa kulttuurissa. Tummasävyinen lukaali veti puoleensa englanninkielisellä popilla ja keskioluttarjoilulla. Mutta missä on Viljo?

kulttuuri
Diskopallo

Sana "disko", joka suomalaisten korviin alkujaan kantautui, tarkoitti levyjen soittopaikkaa enemmän kuin musiikkityyliä. Ajatus oli soittaa popmusiikkia klubihuoneistossa, joissa tarjoillaan myös drinkkejä.

Suomessa diskoa kokeiltiin ensin Kulosaaren Casinolla Helsingissä keväällä 1966 ja samana keväänä Kalastajatorpalla.

”Tanssia, laulua, olutta, viiniä nuorten discoteca-illassa. Mannermainen kokeilu Helsingissä”, raportoi nuortenlehti Päivis.

Viranomainen heräsi, ja heinäkuun alussa alkoholin tarjoilu olikin kielletty ”discotheque-tansseissa”. Kun keskioluen myynti vapautui vuonna 1969, päästiin taas asiaan.

Klubihuoneisto Elegantin taloon

Vuonna -70 avattua Viljon diskoa pidetään Turun ensimmäisenä diskona, jossa oli keskioluttarjoilu. Viljon disko sijaitsi Linnankadulla Klassillista lyseota vastapäätä. Rakennuksessa oli aiemmin toiminut kahvila Elegant. Disko oli toiminnassa puolitoista vuotta.

Matti Y. Karjala maalasi Aku Ankan Viljon diskon seinälle
Matti Y. Karjala maalasi Aku Ankan Viljon diskon seinälleMatti Y. Karjala

Diskon perustaja oli idearikas nuorukainen Kari Vesterinen, joka oli saanut liikanimen Viljo haitaristi Viljo Vesterisen mukaan.

”Sitä sanottiin painikerhoksi. (…) Siel oli aika rankka meininki. (…) Painikerhosta jäi erityisesti mieleen sellainen juliste jossain myyntitiskin takana, jossa Aku Ankka käveli murheisna miesnä ja totesi siinä, että mistä kummasta mä saisin kokoon 400 markkaa_”, kertoi Hannu Heiskanen Föribeat_-kirjassa.

Pop-taidetta ja tyyliä

Matti Y. Karjala oli Kari Vesterisen koulukavereita ja mukana paikan perustamisessa. Hänen käsialaansa on Viljon diskon kuuluisa Aku Ankka –maalaus.

Se oli niin suosittu ku olla voi ja saman tien se oli myös poliisin silmätikku

Jarkko Laine

Karjala kertoo diskon sisutuksen olleen tummansävyisen, viininpunaista, tumman sinistä ja mustaa. Diskossa oli useampi huone ja iso tanssilattia.

Karjala kertoo, että paikka saatiin vuokrattua edullisesti, koska se oli päätetty purkaa. Alueelle nousi myöhemmin hotelli Marina Palace.

Henkireikä harmaudessa

Myös kirjailija Jarkko Laine oli Viljon diskon sisäpiirin porukkaa. Hän muisteli, että henkilökuntana oli Viljo, pari tyttöä ja muutama iso ovimies. Esimerkiksi Laineen veli oli ovimiehen hommissa.

Jarkko Laine 1970 -luvulla Helsingin Herttoniemessä.
Jarkko Laine 1970 -luvulla.Kalle Kultala

– Se oli täydellinen menestys. Se oli niin suosittu ku olla voi ja saman tien se oli myös poliisin silmätikku.

Laine piti paikkaa melkoisena henkireikänä nuorille tuonaikaisessa Turussa.

– Se oli ensmäinen tila, mis mä olin koskaan saanu soittaa levyn niin kovaa kun mä haluan (Laine mainitsee Rolling Stonesin Street Fighting Manin), ja se oli aivan uskomaton vaikutelma!

Kansainvälistä menoa ja pakkopullaa

Matti Y. Karjalakin toimi usein Viljon diskon dj:nä. Hän vahvistaa Laineen käsityksen paikasta henkireikänä. Musiikki määritti pitkälle paikan luonteen ja kävijäkunnan.

Ei niitä (leipiä) koskaan kenellekään myyty, mutta ne oli oltava, että keskiolutta voitiin myydä

Matti Y. Karjala

– Siellä soitettiin nimenomaan englanninkielistä rockia ja popmusiikkia, olisiko jotain folkmusiikkia kokeiltu myös. Se oli mahdollisimman kaukana suomalaisen iskelmän maailmasta.

Viljon disko oli onnistunut saamaan keskiolutluvat järjestettyään paikkaan ruokatarjoilun.

– Diskoa vastapäätä oli tavallinen kahvila. Sieltä kävimme ostamassa pari leipää. Ei niitä koskaan kenellekään myyty, mutta ne oli oltava, että keskiolutta voitiin myydä.

Missä on Viljo?

Rauli "Pole" Ojanen ja Jarkko Laine
Viljon diskon vakioporukkaa: Rauli "Pole" Ojanen ja Jarkko Laine Kristiina Ojanen-Järvikosken albumi

Itse Viljo, Kari Vesterinen, oli Jarkko Laineen koulukavereita, jolla Laineen mukaan oli suuri into kaikenlaiseen show-bisnekseen: koulun juhlissa hän oli laulanut Elvikseksi laittautuneena, sittemmin hän hankkiutui hypnotisoija Oliver Hawkin avustajaksi.

Toteutumattomia bisnesideoita oli esimerkiksi kääntää Melody Maker -lehden jutut, julkaista lehteä Suomessa ja katsoa, kauanko kestää jäädä kiinni.

– Sit me päätettiin, että me lähdetään gigoloiks Rivieralla, mut ainoastaan Viljo sit valkaisi hiuksensa ja lähti. Sieltä hän varmaan tämän diskoidean sai, Laine kertoi.

Matti Y. Karjala mainitsee Vesterisen suunnitelleen nimensä muuttamista muotoon ”Gary Western”.

Hän muistaa Viljon länsimaisen kansainvälisenä, älykkäänä nuorena, jolla oli hyvä bisnestaju.

Viljoa ei ole näkynyt vähään aikaan. Matti Y. Karjala on kysellyt Vesterisen perään.

– Olen viimeksi kuullut hänestä 80-, ellei peräti 70-luvulla. Hän on yksinkertaisesti kadonnut kaikilta kavereiltaan. Kukaan ei tiedä, missä Viljo on nykyään. Kukaan ei ole mitään ikävää tietoa eikä mukavaa tietoa. Hän on vain hävinnyt, mikä sopii hänen luonteelleen itse asiassa oikein hyvin.

Jarkko Laineen kommentit ovat peräisin turkulaisen musiikin Föribeat-kirjan haastattelumateriaalista.