Hyppää sisältöön

"Renessanssimusiikkia voi fanittaa ihan kuka tahansa"

Helsingissä järjestetään nyt toista kertaa Aurore-renessanssimusiikkitapahtuma. Suomessa harvemmin kuullussa renessanssimusiikissa yhdistyvät harmonia ja luonnollisen kauneuden tavoittelu, mutta sillä tehtiin häikäilemätöntä politiikkaakin. Renessanssimusiikkia sävelsivät myös oman aikakautensa julmat hallitsijat.

Hans Holbein nuoremman maalaus Henrik VIII:sta. Kuva: Hans Holbein nuorempi

Helsingin Vallilassa sijaitsevassa Paavalinkirkossa kaikuvat viisisataa vuotta vanhat sävellykset ja melodiat, joita treenaavat muun muassa Lumen Valo ja Ensemble Petraloysio. Tunnelma on hämmentävä: musiikki kuulostaa ajattoman kauniilta ja helposti omaksuttavalta, vaikka sen tekijät ovat eläneet ja kuolleet aivan erilaisessa maailmassa kuin me.

Renessanssimusiikki on Suomessa jäänyt keskiaikaisen musiikin ja barokin varjoon, ja Aurore-festivaalia onkin järjestetty tilanteen korjaamiseksi.

- Renessanssimusiikkia voi fanittaa ihan kuka tahansa. Renessanssimusiikki on luonnollisella tavalla miellyttävää, eikä se esimerkiksi vaadi kyseisen alakulttuurin omaksumista tai syvällistä tuntemista. Tässä mielessä se on hyvin universaalia musiikkia, tapahtuman puuhamiehiin kuuluva urkuri Petros Paukkunen tähdentää.

Henrikin herkät sävelet

Kaikesta kauneudestaan ja henkistyneisyydestään  huolimatta renessanssimusiikkiin liittyy erottamattomalla tavalla aikakautensa politiikka. 1500-luvulla kulttuuripääoma viesti vallasta, sillä oli merkitystä hallitsijan imagolle ja Euroopan hovit kilpailivat keskenään musiikkinsa ja muusikoidensa tasosta: kenellä oli suurin orkesteri, kenellä parhaat laulajat, kenellä virtuoottisimmat soittajat, kenellä lahjakkaimmat säveltäjät.

Musiikkia piti tuntea ja harrastaa, se kuului regaliaan.

- Musiikkia pidettiin yhtä tärkeänä asiana kuin sotimista tai naimakauppoja. Nykyään mielletään, että taide on vähän niin kuin sellaista kivaa pientä kulttuuria: renessanssin aikaan taiteella oli myös laaja-alaista poliittista merkitystä,  Petros Paukkunen kertoo.

Näin ollen onkin loogista, että esimerkiksi enemmän tai vähemmän hirmuisesta maineestaan tunnettu, Tudoreihin kuuluva Henrik VIII kunnostautui myös säveltäjänä. Henrikin säveltämistä lauluista, kuten En Vray Amouresta ja Though Some Saidista huokuu herkkyyttä, jota on vaikea yhdistää järkälemäiseen hallitsijaan. Perimätiedon mukaan Henrikillä oli myös kaunis, korkea lauluääni.

- Henrik osasi laulaa suoraan nuoteista ja soitti myös luuttua. Hänen sävellyksensä ovat melko yksinkertaisia, mutta ei voisi sanoa että ne olisivat jotenkin huonosti toteutettuja. Kyllä ne kertovat ihan osaamisesta ja taidosta, vaikkei tässä yhteydessä mestariteoksista puhutakaan.

Ensemble Petraloysio. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Kun muusikosta tulee tutkija

Renessanssiajan laulettua musiikkia rytmitettiin puheen mukaan ja ihmisääni oli esikuva kaikelle musiikilliselle ilmaisulle.

Esimerkiksi Ensemble Petraloysion esityksissä kuullaan kontratenoria, sitä kaikkein korkeinta miesääntä. Mutta kuinka sitten kontratenori sopii nykypäivänä esitettävään renessanssimusiikkiin?

- Se kuinka kontratenori nykyisin ymmärretään, on ollut viisisataa vuotta sitten jotakin aivan muuta. Näitä teoksia ei ole sävelletty meidän tuntemallemme kontratenorin äänialalle, vaan tuolloin on ollut erilaisia stemmoja, jotka kuvasivat erilaisia äänenkorkeuksia, ja yksi niistä on korkeus mitä meidän moderni kontratenorimme pystyy handlaamaan, kontratenori David Hackston kertoo.

Vaikka renessanssimusiikin tekotavoista ja teoriasta löytyy paljon aikalaisteoksia, kukaan ei voi tietää miltä autenttinen 1500-luvun musiikki on kuulostanut. Tällaisissa tapauksissa muusikosta tuleekin tutkija.

- Mitä vanhemmasta musiikista on kyse, sitä enemmän tällainen tutkiva aspekti korostuu, koska tiedämme yhä vähemmän ja vähemmän tuolloisista esittämiskäytännöistä. Vanhan musiikin esittäjä onkin mitä suurimmassa määrin vastuussa siitä mitä lavalla esitetään ja mitä kuulija kuulee, Hackston jatkaa.

- Autenttisuuden kysymys jakaa myös asiantuntijoita, kannattaako edes pyrkiä autenttisuuteen, onko se ylipäänsä mahdollista, ja jos pyritään, mitä se sitten oikeastaan tarkoittaa. Esimerkiksi meidän tulkintamme on yksi näkemys siihen, miltä tämä on saattanut omana aikanaan kuulostaa.

Gerrit van Honthorstin maalaus "Konsertti". Kuva: Gerrit van Honthorst

Matemaattista suunnittelua

Yksi renessanssimusiikkiin liittyvistä piirteistä on moniäänisyyden kehittyminen, ja siinä esimerkiksi pyrittiin imitoimaan puheen luonnollista rytmiä.

- Tuolloinen musiikillinen estetiikka on monellakin tavalla verrannollinen luontoon. Siinä käytettiin kauniita sointivärejä ja hyviä intervalleja, ja sitten oli myös valtava määrä periaatteita, joissa ohjeistetaan millä tavalla vaikkapa tämä äänenkuljetus on miellyttävä. Kun kuuntelee hienoimpia renessanssimelodioita, tuntuu siltä, että ne liikkuvat aivan omalla painollaan, ne voisi soittaa tietokoneen midiäänellä ja ne olisivat silti hyvänkuuloisia.

- Tähän liittyy myös matemaattinen, arkkitehtoninen suunnittelutaito. Parhaimmillaan renessanssimusiikki tuntuu siltä kuin katsoisi kaunista maisemaa, Petros Paukkunen summaa.