Tutkijat huolissaan tekoälyn vaaroista – jakautuuko maailma superrikkaisiin robotinomistajiin ja köyhiin työttömiin?

Tekoäly ei sinänsä ole vaarallinen, mutta yhteiskuntaa ei ole rakennettu ottaen huomioon tekoälyn olemassaolo, sanoo Tapani Raiko Aalto-yliopistosta. Hän on mm. Stephen Hawkingin ja Elon Muskin ohella yksi lukuisista tutkijoista, jotka patistavat avoimessa kirjeessä varautumaan tekoälyn mukanaan tuomiin vaaroihin.

Ulkomaat
Robotti Roboy.
Robotti Roboy esittelyssä Zürichin yliopiston tekoälylaboratoriossa vuonna 2013.Samuel Truempy / EPA

Tekoälytutkija Tapani Raiko patistaa aloittamaan keskustelun siitä, miten yhteiskunnan pitäisi varautua huimaa vauhtia kehittyvän tekoälyn mukanaan tuomiin muutoksiin ja vaaroihin.

Tekoäly voi hyödyttää yhteiskuntaa monella tavoin, mutta kehityksen nopeus ja esimerkiksi työpaikkojen nopea katoaminen tuovat mukanaan myös riskejä, joihin yhteiskunnan täytyy varautua, sanoo Raiko, joka on allekirjoittanut asiaa koskevan avoimen kirjeen yhdessä lukuisten muiden eri maiden tutkijoiden kanssa.

Useiden Aalto-yliopiston tutkijoiden, mutta myös muun muassa Stephen Hawkingin ja Elon Muskin allekirjoittamassa avoimessa kirjeessä (siirryt toiseen palveluun) peräänkuulutetaan tutkimusta tekoälyn vaaroista ja siitä, miten se saataisiin parhaiten palvelemaan ihmiskuntaa. Kirjeessä listataan vastausta vaativina kysymyksinä muun muassa, mitä automatisoituminen tekee työpaikoille ja tulonjaolle, miten hyötyjä voidaan mitata, miten tekoälyn toimintaa ja kehitystä halutun mukaisesti kontrolloidaan, miten vastuukysymykset ratkaistaan, ja mitkä ovat riskit yksityisyydelle.

Raiko ei painottaisi niinkään vielä kaukaisina pitämiään uhkakuvia siitä, miten tekoäly voi tuhota yhteiskunnan, jos roboteista tulee ihmistä älykkäämpiä, vaan aivan konkreettisia kysymyksiä esimerkiksi tulonjaosta ja verotuksesta.

Hän maalaa eteen kaksi mahdollista maailmaa. Toisessa kaikki perustyö, kuten rakentaminen ja ruoantuotanto, on automatisoitu ja ihmiset ovat tanssijoita, runoilijoita, terapeutteja, partureita. Tekevät, mitä huvittaa.

Toisessa maailmassa ihmiset ovat jakautuneet superrikkaaseen robotinomistajien aristokratiaan ja työttömiin, joilla ei varsinkaan ilman koulutusta ole juuri työllistymisen mahdollisuuksia.

Varallisuus ei katoa, miten tulot jaetaan?

Raiko toteaa, että aika monet työt saattavat olla tekoälyn kehittyessä vaarassa ja muutos on jo käynnissä. Samalla hän muistuttaa, että työ on muuttanut muotoaan koko ajan ja ihmistyötä on korvattu automatiikalla teollisen vallankumouksen ajoista lähtien.

Ei ole ainoastaan vaara, että vauraus kasautuu, vaan myös päätösvalta voi kasautua niille, jotka omistavat robotit.

Tapani Raiko

– Ensin automatisoituivat kangaspuut, ja siitäkin noustiin melkein barrikadeille, tutkija muistuttaa.

Nyt erityistä on kuitenkin kehityksen nopeus. Lyhyessä ajassa voi kadota esimerkiksi kolmannes työpaikoista. Keskeistä on, pysyykö yhteiskunta perässä.

Konkreettisin ja tärkein on Raikon mukaan kysymys siitä, miten verotus järjestetään, jos robotit tekevät suuren osan työstä. Jos yhteiskunta perustuu siihen, että suuri osa veroista kerätään ansiotulosta, vaarana on, että valtiontalous kaatuu. Lisäksi seurauksena voi olla kahtiajako, vaurauden kasautuminen. On ihmisiä, jotka omistavat robotteja ja kehittävät niitä, ja ihmisiä, jotka ovat menettäneet työnsä.

Raiko patistaakin aloittamaan keskustelun verotuksesta ja tulonjaosta jo nyt. Sinänsähän asioiden pitäisi olla ratkaistavissa.

– Kaikki se työ tulee tehdyksi ja enemmänkin. Kuten kirjeessä sanottiin, tekoälyllä on potentiaalia lisätä ihmiskunnan yhteenlaskettua vaurautta, mutta se pitää osata jakaa sopivalla tavalla, esimerkkeinä perustulomalli ja verotuksen painopisteen siirtäminen.

Raiko muistuttaa myös, että jos yhteiskunta entisestään kärjistyy niin, että on superrikkaita ja työttömiä, rikas aristokraattien luokka pystyisi hoitamaan varallisuuttaan veroparatiiseihin. Tähänkin kannattaisi jo alkaa hänen mukaansa varautua.

– Ei ole ainoastaan vaara, että vauraus kasautuu, vaan myös päätösvalta voi kasautua niille, jotka omistavat robotit, hän toteaa.

Mitä kyberhyökkäyksestä seuraa robottimaailmassa?

Automatiikan kehityksen etuna on muun muassa se, että ihmisiä voidaan säästää vaarallisilta töiltä. Raiko itse on työskennellyt rakennus- ja purkujätteen lajittelurobotin parissa. Jätteen seassa voi olla myös vaarallista ja myrkyllistä jätettä, joten hän pitää oikeastaan hyvänä asiana ihmisten saamista pois tästä lajittelutyöstä.

Itseajavat autot puolestaan vievät taksi-, rekka- ja bussikuskeilta töitä, mutta voivat samalla vähentää liikenneonnettomuuksia. Lisäksi kaikki kuljetukset saadaan hoidettua eikä parkkipaikkoja tarvita, kun ei ole järkevää omistaa autoa.

Ratkaisematta ovat kuitenkin muun muassa vastuukysymykset. Jos liikennekuolemat puolittuvat itseajavien autojen myötä 40 000:sta 20 000:een, voi olla, ettei seurauksena ole 20 000 kiitoskirjettä autonvalmistajalle vaan 20 000 oikeudenkäyntiä sitä vastaan, Raiko toteaa.

Hän kehottaa myös pohtimaan, millaiset ovat väärinkäytön tai virheen seuraukset automatisoituneessa yhteiskunnassa. Yksittäinen virhe voi kertautua, jos kaikki tehdään samasta muotista. Raiko viittaa esimerkkinä vuodenvaihteen tienoon verkkohyökkäyksiin, jolloin verkkopankit eivät yks kaks toimineetkaan.

– Mitä jos sama tapahtuu autoille? Myös autot ovat kytkeytyneinä internetiin, ja jos päivitetään auton älykkyyteen uusi versio joka ei toimikaan, tai tulee virus tai hyökkäys, joka sotkee kaikki autot, ja jonain aamuna autot eivät liikukaan, saati että ajaisivat kaikki yhtä aikaa kolareita, tutkija pohdiskelee.

On monta asiaa, jotka voivat mennä eri tavoilla pieleen ja niihin pitäisi pyrkiä varautumaan, Raiko katsoo. Hän huomauttaa samalla, ettei tekoäly sinänsä ole vaarallinen, mutta yhteiskuntaa ei ole rakennettu ottaen huomioon tekoälyn olemassaolo.

Voisiko robotti korvata sotilaan?

Tekoälyn kehittyminen voi mullistaa myös sotia ja aseteollisuutta. Mahdollista on muun muassa kehittää robotti, jolla on konekivääri, Raiko sanoo.

Raikon tuntuma on, että yleisesti niitä ei kannata kukaan ja siitä on konsensus, että ihmisen on aina päätettävä voimankäytöstä. Hänen mukaansa kansakunnat voisivat yrittää luoda asiassa yhdessä pelisäännöt, ja tämä kuulusi ehkä samaan kategoriaan kuin kemialliset ja biologiset aseet.

Robottisotilas voisi olla jo nyt teknisesti mahdollista valmistaa, mutta se ampuisi kaikkea mitä lähellä on, eläimiä ja antautuvia, omia ja vihollisia, Raiko sanoo.

Yksi tekoälyn kehittämisen ongelmista on myös yksityisyyden suoja. Pikkuhiljaa osataan kuvasta automaattisesti tunnistaa ihmiskasvot. Kun laskentatehot ja tallennuskapasiteetit kasvavat, on mahdollista, että tulevaisuudessa yhdistetään kaikki maailman kuvat ja niissä näkyvät ihmiset. Miten vaikeaa olisi sen jälkeen varjella omaa yksityisyyttään? Raiko kysyy.

Raiko ei näe tekoälylle rajoja, ihmistä älykkäämpi robotti kaukainen ajatus

Raiko toteaa, että julkisuudessa lööppeihin pääsee eniten Terminator-elokuvia muistuttava näkymä, eli se, että tekoälystä kehittyisi ihmistä fiksumpi kaikessa, fiksumpi myös kehittämään tekoälyä. Kun tämä piste saavutetaan, tekoälyn kehitys on räjähdysmäistä ja muutos on mullistava.

En näe mitään estettä sille, etteikö tekoäly voisi vitsailla, laulaa, tehdä tiedettä, tehdä päätöksiä.

Tapani Raiko

Hän ei pidä tätä mahdottomana ajatuksena, mutta aika kaukaisena uhkana, jonkasuuntaista tuskin meidän elinaikanamme tapahtuu. On myös vaikea varautua ja suunnitella, miten sen saisi pysymään hallinnassa, kun ajatus on vielä niin kaukainen, hän sanoo.

Raiko ei kuitenkaan näe mitään rajaa sille, mitä tekoäly voisi periaatteessa tulevaisuudessa tehdä.

– Ollaan hyvin kaukana siitä, että tekoäly olisi ihmisen tasolla, mutta en näe mitään estettä sille, etteikö tekoäly voisi vitsailla, laulaa, tehdä tiedettä ja päätöksiä, hän sanoo.

Tähän mennessä kaikki projektit, joissa on yritetty tuottaa yksi kaikessa hyvä tekoäly ovat kuitenkin epäonnistuneet. Onnistuneet projektit on tehty yhden asian toteuttamiseen. Sama tekoäly ei pysty ajamaan autoa ja pelaamaan shakkia, Raiko huomauttaa.

Viime aikoina tekoälyn kehittämisessä on edistytty erityisesti siinä, että koneet ovat alkaneet entistä paremmin tulkita luonnollista maailmaa, ymmärtää kuvia, puhetta ja tekstiä.

Raiko on apulaisprofessori Aalto-yliopiston tietotekniikan laitoksella. Hän on itse on keskittynyt tutkimuksessaan koneoppimiseen ja siinä erityisesti deep learningiin eli syviin neuroverkkoihin.