Joulukranssi ovessa vielä juhannuksena – onko saamattomuudella mitään rajaa?

Toiset meistä raahaavat vuodesta toiseen pyykkejä vauvan muovisessa kylvetysammeessa, jossa ei ole edes kantokahvoja, vaan epämiellyttävät terävät reunat. Vauva on jo armeijassa, mutta muutaman euron pyykkikorin hankkiminen tuntuu olevan ylivoimainen ponnistus. Samoin kuin valokuvien lajittelu tai lattialistojen kiinnittäminen. Mikä on mielestäsi saamattomuuden huippu?

Kotimaa
Teipattu työkenkä.
Lore Korpelainen / Yle

– Jouluverhot punertavat ikkunassa vielä juhannuksena. Pyykkinaru roikkuu niin alhaalla, ettei sillä voi kuivata kuin sukkia ja alusvaatteita. Kaapissa on pahvilaatikoittain lajittelemattomia valokuvia ja pyykkikorin pohjalla jo kolmatta vuotta pesemätön pöytäliina. Kuulostaako tutulta?

Kuulutko sinäkin meihin, jotka eivät saa aikaiseksi uuden pyykinkuivaustelineen ostamista vaikka vanha pysyy juuri ja juuri kasassa vain teipillä? Ja liesituulettimen valokin on edelleen pimeänä, kun et saa ostetuksi uutta lamppua puhumattakaan sen paikalleen ruuvaamisesta.

Minkälaisia esimerkkejä sinulla on saamattomuudesta? Mikä on mielestäsi saamattomuuden huippu? Miksi joskus on niin vaikea saada jokin asia hoidetuksi, vaikkei se loppujen lopuksi vaatisi kovin suuria ponnistuksia tai eurokasoja?