1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Näkökulmat

Näkökulma: Homejuustonmakuinen vallankumous

Runsaat neljä kuukautta sitten aloitimme Somerolla yhdessä hoitajien kanssa uudistustyön, jota on seurattu Ylen Hoivakoti kuntoon -sarjassa. Miten voi tunnistaa, onko mikään muuttunut sarjan aikana? Vanhustyön vallankumous on jotakin, joka näkyy, kuuluu, tuoksuu, maistuu ja tuntuu, kirjoittaa Anna Pylkkänen, yksi sarjan kolmesta valmentajasta.

Anna Pylkkänen Kuva: Yle

Hoivakoti kuntoon -sarjan nyt päättyessä on hyvä hetki herättää kysymys: mistä asioista voi toteutumaisillaan olevan vanhustyön vallankumouksen hoivakodissa tunnistaa.

Prameasta miljöön muutoksesta? Uuden, hienon teknologian käyttöönotosta? Muutoksista työajoissa?

Kenties joissakin tapauksissa myös näistä, mutta huomattavasti useammin paljon arkisemmista ja yksinkertaisimmista asioista.

Kuten vaikkapa homejuustosta.

Eilalta, eräältä Tervaskannon palvelutalon asukkaalta, tiedusteltiin hiljattain, miten arki muutoskohteena olleessa hoivakodissa on muuttunut aiemmasta.

Eila kertoi iloisena, että hän on saanut rakastamaansa homejuustoa. Hoitajat olivat hankkineet hänelle sitä, kun olivat kuulleet rouvan pitävän siitä.

Eilan elämässä vanhustyön vallankumous näyttäytyy homejuuston makuna ja tuoksuna. Epäilemättä myös tunteena siitä, että ihmisenä hänellä ja hänen yksilöllisillä toiveillaan on henkilökunnalle väliä.

Ettei hän ole vain yksi hoidettavien harmaasta massasta, vaan muun muassa rouva, jonka arjesta tulee juhlaa homejuuston helliessä hänen makuhermojaan

Henkilökunnan näkökulmasta vallankumous vastaavasti näyttäytyy uudenlaisena kiinnostuksena asukkaita kohtaan. Sekä tietynlaisena mahdollistavana työotteena, jossa – sen sijaan että nähdään esteitä – tartutaan mahdollisuuksiin ja toimeen.

Vaikkapa hankitaan asukkaalle homejuustoa, koska hän sitä rakastaa. Ja koska sen hankkimiselle ei tosiasiassa ole mitään esteitä.

Vanhustyön vallankumous on jotakin, joka näkyy, kuuluu, tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Vallankumouksen voi havaita lisääntyneinä hymyinä hoitajien ja asukkaiden kasvoilla.

Sen voi kuulla lauluina, jotka aiempaa useammin täyttävät hoivakodin huoneet. Puheena, joka entistä paremmin huomioi vanhuksen yksilönä, omana persoonanaan. Sanoina, joilla asukas ilmaisee omia toiveitaan ja omaa tahtoaan. Lisääntyneenä keskusteluna omaisten kanssa

Vallankumous voi tuoksua arkea silloin tällöin juhlistavana aitona pannukahvina. Joskus se haisee tupakalta – sillä eikö lähes koko elämänsä tupakoineella vanhuksella olekin oikeus polttaa yhä hoivakotiin muutettuaankin?

Vanhustyön vallankumous näkyy hoivakodissa kasvaneena joukkona illan virkkuja ja aamun torkkuja sekä toisin päin – asukkaiden yksilöllisempinä vuorokausirytmeinä.

Toisinaan vallankumous tuntuu päivätanssien jälkeen nukuttuina erityisen hyvinä yöunina. Ja rauhoittavina sanoina, eleinä ja tekoina silloin, kun uni ei ota tullakseen. Sekä lukemattomina muina, aistein havaittavina seikkoina.

Erilaisia vanhustyön vallankumouksen merkkejä löytyy jo runsain mitoin muutoskohteena olleesta Tervaskannon palvelutalosta, vaikka muutoksen tietä on kuljettu vasta reilut neljä kuukautta. Luonnollisesti kehitettävääkin löytyy yhä paljon.

Mutta se kaikkein tärkein, havahtuminen – muutos asenteissa – on tapahtunut. Ja sen voi kaikilla aisteillaan Tervaskannossa vieraillessaan havaita.

Loppukaneetiksi tähän kaikkeen sopinee lainaus Anthony de Mellolta: "Mikään ei ole muuttunut paitsi asenteeni. Kaikki on siis muuttunut".

Uskon myös, että Tervaskanto on ylittänyt rajan, jolta ei ole enää paluuta vanhaan. Kehityskulku jatkuu kirkkaana tästäkin eteenpäin.

Kuva: Juha Kiiskinen / Yle

Anna Pylkkänen

Kirjoittaja on Hoivakoti kuntoon -sarjan valmentaja ja työyhteisökouluttaja.

Sarjaan liittyvät kolumnit ja lisätietoa projektista löydät osoitteesta: yle.fi/hoivakotikuntoon