Puulla kulkeva juna vaati voimaa ja varovaisuutta – "Pesään lensivät välillä hanskatkin puiden mukana"

90-vuotias Enok Helén ehti olla 35 vuotta töissä rautateillä. Kivihiilellä ja puulla kulkevat junat vaativat työntekijöiltä kovaa fyysistä ponnistelua ja tarkkuutta.

ilmiöt
Mies esittelee vanhan höyryjunan junapilliä.
Raila Paavola / Yle

Aiemmin sepän töitä tehnyt kokkolalainen Enok Helén päätyi töihin rautatielle vuonna 1946, kun kuuli veljensä esimiehen etsivän työntekijöitä.

– Menin sitten heti kauppaamaan itseäni. Esimies sanoi onnekseni, että tulehan huomenna seitsemältä – ja niin minä menin, Helén muistelee.

Puulla ja kivihiilellä kulkevat junat vaativat työmiehiltä voimia. Esimerkiksi ylämäessä puita piti heittää kaikilla voimilla.

– Veto oli kova. Pienet puut ehtivät tuskin pesän pohjalle, kun olivat jo palaneet.

Työ vaati varovaisuutta ja tarkkuutta.

Pienet puut ehtivät tuskin pesän pohjalle, kun olivat jo palaneet.

Enok Helén

– Kyllä sinne pesään menivät aina välillä myös hanskat puiden mukana. Kipinöiden takia tulipalojakin sattui aina silloin tällöin.

Höyryn loppuminen painajainen

Nykyään junat hyytyvät usein esimerkiksi pakkasella. Enok Helénin työaikana veturinkuljettajan painajainen toteutui, kun höyryn tulo tyrehtyi.

– Höyry ei tahtonut riittää, jos käytössä oli huonoja puita. Esimerkiksi haapa-puiden kanssa oli heikkoa. Se oli semmoista tappelua ja joskus jäätiin välille.

Helén ja muu Kokkolan väki kuljettivat junia Kokkolan ja Ylivieskan välillä. Erityisesti yksi kohta on jäänyt mieleen hankalana paikkana.

– Pahin reitti oli Kannuksesta Eskolaan. Yhdessä kohdassa oli nousua 41 metriä, joten puita kului todella paljon. Juuri siinä kohdalla höyry tahtoi loppua.

Matkavauhti oli kaukana nykyjunien tahdista. Esimerkiksi Kokkolan ja Kälviän väli on alle 20 kilometriä.

– Tuon välin ajoaika oli 45 minuuttia. Polkupyörällä olisi päässyt yhtä nopeasti, Helén nauraa..