"Lapset syövät lunta nälkäänsä" – Yle Uutiset Bekaan laaksossa syyrialaispakolaisten leirillä

Libanonin Bekaan laaksossa asuu lähes puoli miljoonaa Syyriasta paennutta ihmistä. Viime viikkojen ankara talvisää koettelee aluetta, ja useiden pakolaisten tiedetään paleltuneen kuoliaaksi. Yle Uutiset tapasi pakolaisia Zahlen lähellä.

Ulkomaat
Syyrialaisia pakolaislapsia Zahlessa, Bekaan laaksossa, Libanonissa tammikuussa 2015.
Zoherin lapset Suad ja Fayed sekä serkkupoika leikkivät kotiteltan edessä olevalla tiellä pakolaisleirillä Zahlen liepeillä, Bekaan laaksossa.Marika Kataja-Lian / Yle

– Yks, kaks, kol, nel... Pieni pakolaistyttö hyppii hyppynarulla lumihangessa. Muoviset sandaalit lipsuvat kovaksi tallautuneessa lumessa ja paljaat varpaat kipristelevät kylmästä. Pikkuveli Fayed nauraa kihertää.

Pakolaislapsen paljaat jalat lumihangessa, Zahlessa Bekaan laaksossa Libanonissa tammikuussa 2015.
Pakolaislapsille lämpimät talvikengät ovat ylellisyys, joihin perheillä ei ole varaa.Marika Kataja-Lian / Yle

Lähes tuhannen metrin korkeudella sijaitsevan Bekaan laakson savisia peltoja peittää polveen saakka ulottuva lumihanki. Alueella on kymmeniä tuhansia pressuista ja laudoista kyhättyjä hökkeleitä. Niissä asuu miltei puoli miljoonaa syyrialaista pakolaista, noin kolmasosa kaikista Libanonissa olevista Syyrian sotaa paenneista ihmisistä.

Yhdessä pressuhökkelissä asuu 27-vuotias perheenisä Zoher. Viranomaisten pelossa hän ei halua kertoa perheen sukunimeä. Perhe lähti pakomatkalle parisen vuotta sitten Idlibin läheltä Sarakibista, Pohjois-Syyriasta. Perheessä on kolme pikkulasta, ja he jakavat pressuasumuksensa parinkymmenen muun ihmisen kanssa.

Sulavan lumen vesi vuotaa telttaan sisälle ja tukilaudat ovat sortumaisillaan. Zoher näyttää, miten ne notkuvat, ja koko hökkeli on romahtaa. Katon pahvissa on suuria läikkiä kosteudesta, ja mustaa homettakin näkyy. Sen ovat sulamisvedet aiheuttaneet jo tässä vaiheessa, vaikka talvi on vasta alkamaisillaan.

– Syyriassa oli sota, mutta täällä Libanonissa taistelemme lunta vastaan, Zoher kertoo. Teltat sortuvat päällemme, lapset tarvitsevat lämmitystä, ruokaa ja maitoa sekä huopia. Meillä ei ole mitään, millä suojaisimme itsemme kylmältä, perheenisä kuvailee.

Syyrianpakolainen Zoher näyttää, kuinka vesi on päässyt vuotamaan pahvikaton läpi pressuteltassa. Bekaan laakso, Libanon tammikuu 2015.
Syyrianpakolainen Zoher näyttää, kuinka vesi on päässyt vuotamaan pahvikaton läpi pressuteltassa. Marika Kataja-Lian / Yle

Yöllä kireä pakkanen

Päivällä aurinko lämmittää sään plussan puolelle ja lumi sulaa haihtuen suoraan usvaksi ilmaan. Yöllä on kuitenkin pakkanen. Viime viikkojen ankara talvisää on vaikeuttanut pakolaisten elämää entisestään. Jo useiden pakolaisten tiedetään kuolleen hypotermiaan eri puolella Libanonia. Kuolleista useimmat ovat pikkulapsia.

YK:n pakolaisjärjestö antaa perheille noin seitsemänkymmentä euroa kuukaudessa lämmityspolttoaineeseen, mutta näillä säillä se riittää Zoherin mukaan vain muutamaksi päiväksi.

– Lapsilla ei ole vaatteita. Heillä ei ole edes vaatteita! Lapset valittavat kylmää ja he sairastuvat lumesta. Ihmiset, jotka asuvat taloissa palelevat ja sairastuvat talvella, miten sitten teltassa asuvat. Teltoissa on vettä jalkojemme alla, Zoher vertaa.

Myös perheen ruokakaapit ammottavat tyhjyyttään, Zoher näyttää. On vain muutamia sipuleja korissa. Syyriassa rakennusmiehenä työskennellyt Zoher ei ole saanut Libanonista töitä, joten perhe elää pelkillä avustuksilla. Ruokakuponkeja saa perheenjäsentä kohden noin 13 euron arvosta kuukaudessa.

Lunta nälkään ja janoon

Lumentulo on kuitenkin helpottanut yhden asian vuoksi: nyt riittää juomavettä. Sitä nimittäin sulatetaan lumesta, eikä puhtaudesta ole välttämättä takeita. Zoher kertoo, että ennen lumisateita juomavettä ei saatu yli viikkoon.

Useat lapset näkyvät myös syövän lunta. Zoher vahvistaa epäilyt:

– Nälkäänsä syövät.

Zoher kertoo, että tilanne on musertava. Huoli lapsista on valtava, ja hän toivoisi, että edes lapset pelastettaisiin, jotta heillä olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen.

Zoherin 14-vuotias sisar Rahab ei kuitenkaan osaa ajatella tulevaisuutta tällä hetkellä.

– On niin kovin kylmä. En pidä lumesta, vaikka on täällä kaunista, Rahab sanoo.

14-vuotias syyrialaispakolainen Rahab
14-vuotias Rahab ei osaa ajatella tulevaisuutta.Marika Kataja-Lian / Yle

Isoveli Zoher vakuuttaa, että jonain päivänä perhe palaa Syyriaan.

– Tarvitsemme kuitenkin apua nyt, juuri tällä hetkellä. Meillä ei ole mitään, hän toistaa.

– Tämä ei ole ihmisen arvoista elämää, syyrianpakolainen Zoher sanoo.

Koulussa tuli opettajalta turpaan

Toisaalla leirissä 9-vuotias Hajar al-Mohamad muistaa Syyrian ajalta ennen sotaa. Hän on kotoisin Homsin Baba Amrista, joka on yksi sisällissodassa pahiten tuhoutuneita alueita. Hajarin muistoissa se oli kuitenkin onnellinen paikka leiriin verrattuna.

Syyrian Homsista kotoisin oleva Hajar al-Mohamad, 9, ei haluaisi enää asua leirissä.
Syyrian Homsista kotoisin oleva Hajar al-Mohamad, 9, ei haluaisi enää asua leirissä.Marika Kataja-Lian / Yle

– Asiat olisivat paremmin kotimaassani, siellä olisi parempi elämä. Haluaisin mennä takaisin Syyriaan, siellä olisimme vapaampia. Siellä isällä olisi töitä, täällä isä ei ole saanut töitä, Hajar sanoo.

Hajarilla on kolme nuorempaa sisarusta, ja tyttö pyytää perheelle apua. Hänen mukaansa perhe ei ole saanut YK:lta apua yli vuoteen.

– Vesi tippuu päällemme katosta, vesi tulee sisälle lattialle. Meillä ei ole ruokaa ja palelemme kovasti.

Tyttö kertoo myös leirin koulussa ilmenneistä ongelmista.

– Osaan kyllä lukea ja kirjoittaa. Enää en kuitenkaan ole koulussa. Kysyin opettajaltani tunnilla yhtä sanaa. Hän löi minua lujaa kasvoihin. Isä tuli sitten valittamaan koulun rehtorille. Isä ja minut heitettiin sitten koulusta ulos, enkä ole sen jälkeen sinne voinut mennä.