Pilkkimiehen vinkki aloittelijalle: "Ole siellä missä kalatkin"

Pärjääkö pilkkikisassa pelkällä onnella? Jos pilkkimieheltä kysyt, se on justiinsa niin. Mutta kun totuutta vähän raaputtaa, selviää että alan tietotaito taitaakin olla ehdoton vaatimus.

Kotimaa
Pilkkijä
Uula Kuvaja / Yle

Pilkkiminen näyttää rennolta puuhalta. Tarvitaan vain kaverin kaira, nysäonki kainaloon ja tietenkin jakkara ja vähän evästä. Parissa tunnissa on varmasti hankittuna ainekset kalakeittoon.

Vai niinköhän sittenkään? Pärjääkö täysi ummikko pilkillä pelkästään tuurilla?

– Ummikolle voi sanoa, että se on justiinsa niin, nauraa konkarikalamies Tuomo Savola Lappäjärveltä, mutta vakavoituu sitten.

– Ei se kuitenkaan niin ole. Kyllä siinä tulee se vuosien tieto ja taito ja tuntemus. Ja joka järvi on erilainen, pitää tietää ja oppia tuntemaan joka paikan niksit.

Samoilla linjoilla on toinen konkaripilkkijä Mauri Rantala Jurvasta.

– Mulle merkitsee aika paljon tuulen suunta, mahdolliset karikot ja saaret. Ja kun valitaan kala- tai pillkkipaikkaa, pitää tutustua etukäteen siihen järveen.

Netti onkin kalamiehelle suureksi avuksi. Pelkän järven nimellä saa usein nähtäväkseen kartat, josta voi katsoa esimerkiksi vesistön syvyystiedot. Tietoa tarvitaan esimerkiksi ahvenpilkillä.

Pilkkiavanto ja kaksi ahventa
Pilkkiminen on eittämättä myös välineurheilua.Raimo Torikka/Yle

– Mitä keväämmäksi mennään, sitä matalampaan se tulee, koska on kevätkutuinen kala, Rantala neuvoo.

Paikka(kin) on tärkeä

Pilkkimiehen muistilistassa ensin tulee siis paikka, tuumaa aloittelija.

– Ei, kyllä ne on ne kalat! Oot siellä missä on kalat, hekottaa Tuomo Savola.

Vieraalla järvellä ja etenkin kilpaillessa täytyy vilkaista myös ympärilleen.

– Pitää katsoa sitä pelikenttää. Vastustajat suurin piirtein tunnetaan, pitää vain tietää, kuka tietää. Ja sitten mennään suurin piirtein samalle alueelle, Savola vinkkaa. – Pelataan kuitenkin oma peli.

– Olen poikiani koettanut opettaa, että eestä voitetaan ja takaa tullaan toiseks. Eli se pitää löytää ensimmäisenä se kala ja olla ensimmäisenä paikalla, silloin siihen saa keulan.

Keskitalvella jäällä on usein paksu kerros lunta, joka taittaa valoa pois. Se tietää huonoa pilkkijälle, koska kalat eivät liiku pimeässä, piilkkimiehet tietävät.

– Tammi-helmikuussa saalis jää hyvin pieneksi. Kala ei liiku. Ja kun se ei liiku, se ei syö, toinen pilkkimies Mauri Rantala summaa.

Välineillä iso merkitys

Kuten kaikista harrastuksista, myös pilkkimisestä saa lähes tyystin välineurheilua. Väline valitaan tavoiteltavan saaliskalan ja oman pilkkitavan mukaan.

– Kaikki pilkkivät eri lailla. Pitää tietää, miten pilkki ui ja mikä saa kalan ärsyyntymään, Tuomo Savola neuvoo.

– Jos lähdet ahvenpilkille, pitää olla kolmenlaiset vehkeet: mormuska, värikoukku ja tasapainovehkeet. Makuasia on, millä tykkää pilkkiä, opastaa puolestaan Mauri Rantala.

Koukkuun lisätään kärpäsentoukka tai surviaissääsken toukka.

Asiantuntijoiden mielestä aloittelija pärjää myös perusvälineillä ja saa niilläkin kalaa.

– Eroa on, kun ruvetaan pilkkimään kailpailussa ja hubapilkillä. Hubapilkillähän voi pilkkiä tasapainolla ja saada isompia kaloja, mutta kilpailussa iso kala on vaan bonuskala, sanoo Savola.

Edes kokenut pilkkijä ei voi antaa neuvoa siihen, millä kilomäärällä pilkkikisa voitetaan.

– Joskus pärjää kilolla, joskus ei kahdellakymmenelläkään. Sama järvi voi olla eri keleillä aivan erimoinen, tietää Mauri Rantala.